All posts tagged: kanit

Päivän viestit kissalta ja kanilta

Spring Farmin asukeilta muutama sana. — Nautitko sinä päivittäin voimakkaasta kehostasi? Rakastatko loikkia, kävellä tai juosta? Tuntuuko kaikki vain toivottomalta? Mistä voisit olla edes hitusen kiitollinen? Älä arvostele, itseäsi tai muita, vaan arvosta! Se luo ja tuo muutoksen… Hyvää alkanutta viikkoa kissan ja kanin sanojen kera. –L Lorinda-kissa: ”Synnyin jaloin, jotka eivät olleet normaalit, muttei se ole haitannut elämääni lainkaan. Ihmisten pitäisi olla katsomatta sitä, mikä minussa ei ole normaalia, tai muutoin he missaavat sen, kuka minä todella olen. Olen hyvin onnellinen elämässäni ja olen onnellinen, että olen täällä. Jonkin aikaa elin ulkona ja yritin tulla toimeen itsekseni. Kukaan ei halunnut kissaa, jolla on tyngät etujalat. Mutta elämä ulkosalla ei ollut hyvää elämä minulle. Joku auttoi minut tänne ja nyt minulla on elämä, joka on paljon helpompaa ja täyteläisempää. En taistele selviytyäkseni vaan kukoistan ollessani elossa. Kiitollisena oleminen kaikesta siitä, mitä sinulla on on suuri osa selviytymistä kovina aikoina. Jopa silloin, kun asiat vaikuttavat mahdottomilta, on olemassa aina jotakin, josta voit olla kiitollinen ja kun teet niin luot enempi ympärillesi sitä, mikä tukee sinua vaikeina …

Hyvää Ystävänpäivää eläimiltä!

Laura Stinchfield kyseli jälleen, mitä hänen eläimensä ajattelevat rakkaudesta. (Kuvat alkuperäisessä artikkelissa.) Tiukkaa tekstiä ihmiselle, joka romanttisen rakkauden haaveissaan hortoilee tällä planeetalla… ;o} Hyvää eläinystävänpäivää! –L Ella, 5-vuotias kissa sanoo: ”Rakkaus on oman tarkoituksesi löytämistä sen jälkeen, kun sinua os satutettu. Rakkautta on mukava petivaate ja jokapäiväinen leikki. Rakkautta on tila sisälläsi ja ympärilläsi, joka luo mahtavia asioita elämääsi. Rakkautta on elämäni. Olen rakkaus.” Luca, 8-vuotias puudeli sanoo: ”Rakkaus on ihana tunne, joka sallii sinun olla onnellinen silloinkin, kun vaikeita asioita tapahtuu. Se on kuin aurinko paistaisi koko ajan. Se on myös sitä, mitä sinulla on itseäsi varten.” Felix, 8-vuotias chihuahua-mix, sanoo: ”Rakkaus on mysteeri, joka virtaa kaikkien asioiden lävitse. Se on se, mikä tuo rescue-eläimet heidän ihmisilleen ja villit eläimet turvaan tulipalojen aikana. Se on henki, joka nousee sisälläsi.” Easter, 5-vuotias chihuahua sanoo: ”Rakkautta ovat halit ja laulut, joita ihmiset laulavat sinulle. Rakkautta on hyvä ateria ja onnellisuus, ilman mitään sen kummempaa syytä. Rakkautta on kun haistat jotain hyvää ja se kun ihmiset tykkäävät pussata sinua.” Seamora, 28-vuotias sinikelta-ara sanoo: ”Rakkautta on kun jaan …

Meissä jokaisessa asuu pieni jänis

Muutaman vuoden takainen blogikirjoitus eläinkommunikoija Leta Worthingtonin blogista. Pupujuttuja, jotka saattavat johdattaa suurempaankin sieluntutkintaan, mitä tulee suosikkieläimeesi tai eläinhenkioppaaseesi tai sielunkumppaniisi, joka on naamioitunut lemmikin asuun… :o} Eläimet ovat usein viestintuojia ja usein sellaisia, joita on helpompi lähestyä, kuin ihmisiä. Lisäksi samankaltainen energia vetää puoleensa samankaltaista energiaa. Sisällämme piilevä/piiloteltu herkkyys saattaa ilmentyä pupun muodossa elämäämme — vain jotta oppisimme kunnioittamaan omaa, syvintä sisintämme. –L Oletko koskaan tullut miettineeksi, miksi kiinalainen horoskooppi on linkitetty eläimiin? Koiran vuosi, hevosen vuosi ja niin edelleen. (Minä itse olen Kukko.) Silmiä avaava eläinkommunikointisessio jokin aika sitten sai minut pohtimaan, että kenties muinaiset kiinalaiset tietäjät tiesivät asiasta tosiaan jotakin, jota me olemme unohtaneet aikojen kuluessa. Nimittäin sen, että yhteytemme eläimiin virtaa paljon syvemmällä, kuin mitä aavistammekaan. Minun pieni viestintuojani oli luppakorvainen kani nimeltä Poppy, ja keskustelin hänen kanssaan ”hengessä”, sillä hän oli poistunut tästä elämästä hyvin nopeasti, jättäen samalla hänen kaikkein rakkaimman ihmisensä surun valtaan. Poppy antoi minulle täysin uuden näkökulman ja perspektiivin meidän ihmisten ja muiden eläinlajien, joita kohtaamme elämässämme, välisiin suhteisiin – olivatpa ne sitten kaneja, koiria, kissoja, hevosia, …

Eläimet & kipu

Eläinkommunikoija Dawn Allen on kirjoittanut blogiinsa näkemyksiään eläimistä & kivusta 11.11.2013. Yksi yleisimmistä kysymyksistäni, mitä asiakkaani kyselevät eläimiltään on: ”Onko sinulla kipuja?” Kivulla on paljon voimaa kulttuurissamme ja se voi merkitä monia erilaisia asioita eri ihmisille. Vuosia sitten sormeni olivat arat kuukausia johtuen Lymen taudista. Se oli epämukavaa, muttei aivan kammottavaa. Mutta jos olisin ollut konserttipianisti? Kuvittelisin, että sellaisessa tilanteessa sormikivulla olisi ollut aivan toisenlainen merkitys minulle. No miten eläimet kokevat kivun? Muutama kuukausi takaperin katselin toimistoni ikkunasta, päivästä toiseen, kun hevoseni makasi maassa, jalka tykyttäen paiseen aiheuttamasta kivusta. Tein mitä pystyin lievittääkseni hänen epämukavaa oloaan lääkkeillä, mutta kaviopaiseella on taipumusta ottaa aikaa parantuakseen. Luulen, että minä “kärsin” enemmän kuin hän kun hermoilin, että paraneeko hän ja miten hän paranee. Hän kuitenkin koki tilanteensa hetkestä hetkeen. Kun oli aurinkoista hän makoili hiekassa, nauttien auringosta, lepuuttaen koipeaan. Viskatessani heinää alas parvelta, se nousi seisomaan ja keskittyi yhteen suurista rakkauksistaan – ruokaan! Hän ei koskaan pohtinut paranisiko hän tai koska niin kävisi. Hän vain tiesi kun oli aika käydä makuulle: kun hänen jalkaansa sattui. Hän selkeästi tunsi …

Mitä sanoisit ihmiselle?

Eläinkommunikoija Julie Snouffer kyseli eläimiltään, mitä he tahtoisivat sanoa ihmisille, jos heillä olisi mahdollisuus. (Aikaisemmin EK-blogiin on käännetty Julien hamsterin ajatuksia World Trade Centeristä.) En ole varma, miksi esitin tämän kysymyksen eläinperheelleni 2001. Ehkä olin ikävystynyt. Ehkä se tuli konsultoinnin aikana tulleesta kommentista, kurssilta jota vedin tai tarpeesta aiheeseen HeartsongHeartmagic uutislehtiseen. Ehkäpä se tuli puhtaasti uteliaisuudesta; nähdäkseni että jos esitän filosofisen kysymyksen perheelleni, saisinko vastauksia? Syyllä ei ole väliä. Se, millä on väliä, on kysymyksen yksinkertaisuus. Ja kulkiessani talossani, esittämässä tätä kysymystä eri lajeille, annetut vastaukset olivat kiehtovia ja hyvin yksilöllisiä, pohjautuen jokaisen persoonaan ja kokemuksiin. Kerrataanpa kysymys: Jos on olemassa jokin asia, jonka tahtoisit kertoa ihmiselle, mikä se voisi olla? Parity (society finch (peippo): ”Olemme kaikki uniikkeja. Älkää kohdelko meitä samankaltaisina.” Lareda (white hooded finch (peippo): ”Rakastakaa meitä niinä, joita olemme, ei sellaisina, joina tahdotte meidän olevan.” Merlin: (white hooded finch (peippo): ”Älkää massatuottako meitä kuluttajatuotteeksi. Meillä on sielu, persoonallisuus. Emme ole esineitä. Olemme olentoja.” Sophie (kissa): ”Enpä tiedä. Eivät he kuuntele kuitenkaan. He tekevät vain mitä tahtovat, ottamatta huomioon ketään muita kuin oman …

Mitä eläimet huomaavat ihmisistään?

 Laura Stinchfieldin blogista13.5.2010. Cookie (kultainen noutaja): ”Näen, että vaikka äitini (ihmiseni) on tosi väsynyt, se ei siltikään estä häntä pitämästä hauskaa lasten tai lemmikkien kanssa. Hän asetaa aina kaikki muut itsensä edelle.” Cloe (kissa):  “Huomaan, että uusi ihmiseni yrittää kovasti varmistaa, että syön oikein. En tiedä miksi se on niin tärkeää, mutta jos hän tahtoo minun pitävän paljonkin ruuan mausta, sillon minä alan ajatella ruokaa enemmän.” Maverick (kani):  “Äitini herää aina näyttäen kauniilta ja tuntien olonsa hyväksi. Päivän loppua kohti hän saattaa olla väsynyt, mutta aamuisin hän on parhaimmillaan.” Whiley (lammas):  “Huomaan, että äitini rakastaa niin monia eläimiä, että meillä on ystäviä, jotka ovat erilaisia lajeja. Olisi hassua olla vain oman lajin parissa. Äitini on kuin meidän eläinfarmin kuningatar.” Honey (kelatainen labbis):  “ Minun isälläni on loputtomiin energiaa. Hän ei koskaan lakkaa uskomasta ihmisten hyvyyteen tai siihen, mitä hän voi itse saavuttaa. Ei ole olemassa kovin paljon sellaisia ihmisiä kuin hän. Hän on päättänyt onnistua.” Belvedere (basset):  “Huomaan, että isäni suuttuu sanoista. En tiedä, miksi toisten ihmisten sanat saavat hänet niin ilkeäksi.” Joey (kissa):  “Huomaan, että …

Toiveita joulukuulta (rescue farmin eläimiltä)

Jatkoa edelliseen postaukseen, jossa jo muutama Spring Farmin asukki kertoi ajatuksiaan marraskuulta 2016, kun heiltä kyseltiin heidän toiveistaan. Laadultaan joko itsekästä sorttia tai hieman globaalimpaa. No, kuten arvata saakkaa, homma menee hyvinkin globaaliksi. Tässä on joulukalenteri vertaansa vailla. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan… :o) Kyseinen eläinkommunikoija, Dawn E. Hayman, on julkaissut kokonaisen kirjan farmilla asustavien eläinten viisauksista. (Vihdoinkin myös Kindle Storessa!) Siinä käsitellään mm. anteeksiantoa, kiitollisuutta, sydänyhteyttä, sekä elämää ja kuolemaa. Kissan äitinä käytin osan tästä äitienpäivästä kääntääkseni nämä upeat sanat EK-blogin lukijoille. Kaikki ne, jotka ovat äitejä kissoille, koirille, hevosille, kaneille, vuohille, aaseille, hanhille ja vaikka mille, teillä on niin suurta viisautta läsnä, että se vetää mielen nöyräksi ja kiitolliseksi, kun tätä alla olevaa tekstiä lukee. Olkoon tämä viisaus sydämessänne kun rapsuttelette toisianne seuraavan kerran. Oma kissa on vaatinut ulos tosi kovaan ääneen tätä postausta kyhätessä. Kuulin kyllä. En vain pystynyt lopettamaan kääntämistä. On niin upeaa tekstiä, jälleen kerran. Kiitos, Spring Farmin jengi! Lähettäkää mielessänne rakkautta & kiitollisuutta kaikille näille eläimille. – Sieltä tulee paljon rakkautta takaisin. Superhienoa äitienpäivää kaikille eläinten äideille! Olkaa ylpeitä …

Eläimille puhumassa (Laura Stinchfield)

Laura Stinchfieldin artikkeli Santa Barbara Independentissä 22.9.2013. Kysyn eläimiltäni mistä he pitävät elämässä kaikkein eniten Tässä heidän vastauksiaan: Luca, kolmevuotias kermanvärinen puudelini sanoo: “Ystävät. Rakastan ystäviä. En välitä siitä, ovatko he koiria, kissoja, lintuja, aaseja, ihmisiä tai muuta lajia. On ihanaa oppia miten tervehtiä muita ja jakaa onnellisuutta. Jos joku suuttuu minulle, minun on mietittävä miksi ja sitten muutettava käytöstäni. Rakastan sitä tunnetta, kun kaikki osuu nappiin.” Stormy King, 14-vuotias mustavalkoinen australianpaimenkoirani, sanoo: “Huolenpito. Rakastan sitä tunnetta, kun toiset pitävät minusta huolta. Kun joku huomaa jonkin olevan pielessä ja toimii heti auttaakseen minua, tunnen itseni onnekkaaksi/siunatuksi. Rakastan luonnossa nukkumisen rauhaisuutta ja sitä, mille luonto tuoksuu. Rakastan sen oppimista, miten olla onnellinen kaikkina mahdollisina hetkinä. Joskus minä kuvittelen kolibrin piipityksen muistuttamaan minua, että pienet asiat täyttävät minut ilolla.” Makia, valkoinen 16-vuotias kissani, sanoo: “Rakastan hyvää nukkumapaikkaa pimeässä komerossa, missä kehoni voi levätä täydellisesti. Rakastan perhosia. Rakastan sitä, että minulle sanotaan minun olevan kaunis ja tunnetta, kun minua harjataan. Rakastan kadonneiden asioiden löytämistä. Rakastan nukkua kerällä ihmiseni kanssa. Rakastaan tuvallisuuden tunnetta luonnossa.” Serafina, harmaa keski-ikäinen kissani, sanoo: …

Kiitokset eläimille! (Laura Stinchfield)

Syyt miksi eläinmeedio rakastaa aivan jokaista heistä Lauran artikkeli Santa Barbara Independentissä 10.8.2013. Tänään kiitän eläimiäni. Olen kiitollinen minun 14-vuotiaasta Australianpaimenkoirastani, Stormystä, koska hän opettaa minua hymyilemään, vaikka minusta tuntuisi miltä. Jopa hänen synkimpinä hetkinään hänen silmänsä loistavat ja hänellä on hymy joka lämmittää sydäntäni ja saa minut nauramaan. Ihmiset kaikkialta maailmasta kirjoittavat minulle ilmaistakseen kiitollisuutensa hänen viisaista sanoistaan. Laura Stinchfield Stormy sanoo nyt: “On tärkeää nähdä itsensä valona. Mitä kirkkaammin sinä ilmaiset valoasi, sitä useammat saavat vaikutteita sinun loistostasi. Jos tunnet olosi synkäksi, suojaa itsesi. Kestää vain muutaman hetken levätä ja sallia valon säteillä jälleen. Jokaisella on valo sisällään. Jotkut ihmiset eivät huomioi sitä. Ole valo.” Olen kiitollinen minun harmaasta kissastani, Serafinasta, koska hän opettaa minulle ystävyydestä ja anteeksiantamisesta. Hän haluaa aina olla ystävä muiden kanssa. Hän hieroo itseään koiria vasten ja pyytää toista kissaani, Makiaa, pesemään häntä. Jos he eivät välitä hänestä tai kävelevät pois, tai sähähtävät hänelle, hän kääntyy pois ja yrittää toisen kerran myöhemmin. Hän ei ota koskaan henkilökohtaisesti toisen haluttomuutta olla tekemisissä hänen kanssaan. Hän omaa valtavan määrän myötätuntoa. Hän …

Eläinten ajatuksia musiikista (Laura Stinchfield)

Laura Stinchfielding uusimmassa artikkelissa Santa Barbara Independentissä eläimet puhuvat musiikista. Mantroja rauhoittamaan riehakas rinta Tiibetiläisistä mantroista rokkiin ja rolliin Ystävällisen lukijan kysymyksen jälkeen eläimet kertovat tässä ajatuksiaan musiikista. Makia, valkoinen kissani, sanoo: “Musiikilla on parantavia kykyjä. Kun ihmisen mieli ei voi hyvin, musiikki voi auttaa heitä käsittelemään ahdistustaan paremmin. Musiikin luominen voi olla tapa katsoa ongelmaa ja ratkaista se. Tiedän tämän, koska minä asuin muusikon luona. Hän taisteli sen kanssa, että salliiko pyhän musiikin virrata ulos hänestä vai jäisikö synkemmän musiikin luomisen vangiksi ja kalvamaksi. Joskus musiikki pelottaa minua, ja muina aikoina se auttaa minua parantumaan. Kun olin sairas äitini soitti eläimille tarkoitettua Tiibetiläistä mantramusiikkia. Noilla mantroilla on parantava vaikutus minun ytimessäni. Joskus minä tahdon kuulla sitä musiikkia, vaikken olisi edes kipeä, koska se muistuttaa minua pitämään huolta siitä tilasta, joka on niin sisälläni, kuin minun ympärilläni.” Serafina, harmaa kissani, sanoo: “Äitini kuuntelee kantrimusiikkia autossa. Minusta siinä on typerät sanat. Pidän klassisesta musiikista, koska se muistuttaa minua sekä luonnon monimuotoisuudesta että yksinkertaisuudesta.  Joka kerta kuunnellessani klassista musiikkia minä huomaan mieleni muistelevan maaseutua. Seamora rakastaa rokkenrollia. …

25 toistuvaa teemaa (Laura Stinchfield)

Laura Stinchfield kirjasi päiväkirjaansa toukokuussa 2011 25 eri teemaa, jotka tulevat jatkuvasti esiin keskusteluissa eläinten kanssa. Olen puhunut tuhansien eläinten kanssa vuosien aikana. Tässä joitakin uudelleen toistuvia teemoja (listattu satunnaisessa järjestyksessä) joista eläimiä rakastavat ihmiset saattavat haluta olla tietoisia.1. Sisäkissat tahtovat linnunruokintalaitteita, lintukylpyjä, avoimia ikkunoita, tuulikelloja ja ylipäätään asioita, jotka heiluvat tuulessa. 2. Hiekkalaatikon pitäminen puhtaana ja kannen poistaminen voivat ratkaista suurimman osan ongelmatapauksista, joissa kissa pissaa laatikon ulkopuolelle. 3. Koirat, jotka näyttävät isoilta ja vantterilta, jotka ovat yli 5-vuotiaita, eivät pidä siitä kun miehet ja naiset taputtelevat heidän kehojaan kovasti. Se sattuu heihin. (Tätä voi olla vaikea vastustaa.) 4. Kissasi vihaa sinua salaa ja perusteellisesti, jos poistat siltä kynnet. 5. Kissojen kynsien poisto aiheuttaa kipuja niiden selkärankaan koko heidän loppuelämänsä ajaksi. Tämä voi ilmetä puremisena ja tassuilla mäiskimisenä. 6. Kanit ovat äärettömän herkkiä hajuille ja liikkeelle. Ole siis hidas ja tietoinen uudesta kynsilakastasi tai käsivoiteestasi, etenkin purevien kanien läheisyydessä. 7. Useimmat eläimet haluaisivat syödä mieluummin lautaselta kuin kulhosta. 8. Ellei lemmikkisi syö makuulla he haluaisivat, että heidän ruokakuppinsa ovat korokkeella. Tämä on helpompaa heidän …

Eläimille puhuminen ja “puhuminen” (Laura Stinchfield)

Laura Stinchfieldin artikkeli Santa Barbara Independentissä 24.5.2013. Heidän kuulemisensa tarkoittaa oman mielesi tuntemista. Kun puhut eläimille, luo mielessäsi kuva kaikesta, mistä haluat heille kommunikoida. Jos sinulla on vaikeuksia “visualisoida”, silloin voit varmistaa, että olet todella selkeä ja tarkka sen suhteen, mitä sanot. Tahdot kertoa eläimelle sen, mitä tahdot, mieluummin kuin sen, mitä et tahdo. Esimerkiksi, jos eläimesi pelkää jotakin, haluat sanoa sille “Ole Urhea” ja kuvitella, että miltä se näyttää, sen sijaan, että kertoisit sille että “Älä Pelkää” ja samalla mielessäsi on kuva siitä, miltä eläin näyttää ollessaan peloissaan. On ero sen suhteen, puhutko eläimelle vai “puhutko” eläimelle. Puhuessasi eläimelle sinä ohjaat energiasi suoraan heidän suuntaansa ja avaat itsesi ottamaan vastaan tietoa heiltä takaisin, joko fyysisesti, telepatian eri muodoin, tai katsomalla heidän kehonkieltään. Eläimelle “puhuessa” viesti saattaa hävitä ja hajaantua. Pääsääntöisesti se ei sisällä kehonkielen tarkkailua tai sitä, että ollaan avoimia psyykkisille vaikutelmille. Saatat huomata eron näiden kahden tavan välillä käydessäsi läpi menneitä kommunikointeja kanssaihmistesi seurassa. Eläimet ovat äärettömän herkkiä. Jos vaivaannut hieman olemaan selkeämpi kommunikoinnissasi, eläimet ymmärtävät sen. Takaisin saaminen on se, mikä on …

Täydellinen eläintenvahti (Laura Stinchfield)

Laura Stinchfieldin artikkeli Santa Barbara Independentissä 10.6.2013. Täydellinen eläintenvahti Olen lähdössä lomalle. Kysyn eläimiltäni, että mitä he tarvitsevat tai haluavat poissa ollessani. He vastaavat… Serafina, harmaa kissani, sanoo: “Haluaisin varmistaa, että minä saan herkkupalani aamulla. Haluaisin kyetä katsomaan ulos keskimmäisestä etuikkunasta. Haluaisin tulla kutsutuksi oikealla nimelläni. En halua, että täällä on kovin paljon ihmisiä, joita en tunne, enkä haluaisi ylimääräisiä lemmikkejä taloon.” Seamora, sinikultainen Macaw-papukaijani sanoo: “Haluaisin varmistaa, etten saa suoraa auringonpaistetta. Minä haluaisin olla ulkona häkissäni ja haluaisin, että eläintenvahtini laulaa minulle. Haluaisin myös minun maukkaat muroni päivittäin. Haluaisin cantaloupea ja banaania muutaman päivän välein.” Bean, kanini, sanoo: “Haluan minun eläintenvahtini varmistavan, että minulla on raikasta vettä päivittäin. Hyvää vettä, ei hanavettä. Haluaisin hänen osaavan antaa minulle minun porkkananpääni, eikä unohtavan niitä. Hänen katsoessaan minua minä tahtoisin hänen näkevän mieluummin minun sieluni, kuin vain minun turkkini ja kehoni. Haluaisin aikaa pesän ulkopuolellakin.” Makia, valkoinen kissani, sanoo: “Haluaisin hänen antavan minulle suun kautta annettavat lääkkeeni hellästi. Haluaisin hänen harjaavan minua. Jos hämmennyn keskellä yötä, hänen pitäisi kertoa minulle, että äitini on poissa ja että missä …

Näkevätkö eläimet värejä? (Laura Stinchfield)

Lauran artikkeli Santa Barbara Independentissä, 27.4.2013. Minulta on kysytty muutamaan otteeseen parin viime päivän aikana, että näkevätkö eläimet värejä. Kokemukseni mukaan he kyllä näkevät. Olen kuullut eläinten sanovat asioita kuten: “Voinko saada punaisen, ruudullisen, peiton?” “Minä pidän miehestä, joka ajaa sinisellä autolla.” ja “Voisiko meillä olla kauniita vaaleanpunaisia kukkia talossa?”. Seuraavassa kysyn eläimiltäni: “Näetkö sinä värejä?” Laura Stinchfield Luca, puudelini, sanoo: “Haistan paremmin kuin mitä näen värejä. Minä haistan paremmin asioiden välillä olevan eron, kuin että näkisin suuren eron. Mutta näen värejä. Näen, että sinun tukkasi ja minun tukkani ovat samanlaiset.” Makia, täysin valkoinen kissani, sanoo: “Näen värejä. Tiedän, että ruoho on kirkkaan väristä ja tiedän, että taivas on kirkkaan värinen. Tiedän, että tuolini on punainen ja minä tiedän, että talomme väri on kissanmintunvihreä.” Serafina, harmaa kissani, sanoo: “Minä tiedän, että minulla on kaunis oranssi kaulapanta ja että se on kirkas väri. Tiedän, että veden ja väri on sama kuin taivaan väri.” Bean, kanini, sanoo: “Tiedän, että minun porkkananvarteni ovat samaa tervettä väriä kuin ruoho takapihalla ja minä tiedän, että minun hiekkalaatikkoni on samaa väriä …

Sinun pitäisi pyytää apua! (Laura Stinchfield)

Laura Stinchfieldin blogi, 16.4.2013. Pyydä Apua. Eläimet voivat niin tehdä, ja niin voit sinäkin. Usein kun puhun eläinten kanssa, he puhuvat hengistä toisella puolella, jotka ovat heidän ihmistensä lähettyvillä. Kokemuksieni mukaan, nämä henget ovat useimmiten rajan ylittäneitä rakkaitamme, esi-isiämme tai enkeliolentoja. Harvoin kyseessä on negatiivisia olentoja. Eläimet kertovat meille, että on tilanteita, jolloin saadakseen apua ja ohjausta näiltä olennoilta, meidän pitää pyytää sitä. Meidän on tietoisesti kurotettava kohti apua. Kysyn seuraavassa eläimiltäni: Miten me voimme pyytää apua? Miksi meidän pitää pyytää apua? Miten tiedämme, että keneltä pyytää apua? Serafina, harmaa kissani sanoo: “Jos tunnet ongelmia rinnassasi etkä kykene tekemään päätöstä, silloin on hyvä aika pyytää. Jokaisen ympärillä on paljon olentoja, jotka haluavat tehdä tämän työn, mutta heitä pitää ohjata. Minä tiedän tämän, koska minä näen energeettistä liikehdintää sinun ympärilläsi silloin, kun sinä pyydät apua.” Stormy, Australianpaimenkoirani, sanoo: “Jos et pyydä apua ja yrität kontrolloida tilannetta itseksesi, se saattaa vain pahentua. Sinun vain pitää luottaa, että joku kuulee sinua ja tahtoo auttaa. Mitä ystävällisempi sinä olet ihmisille ja eläimille, sitä edistyneempiä avustajia sinulla on toisella puolella. …

Kehonkieli ja itseluottamus (Laura Stinchfield)

“Itseluottamus on avain” Laura Stinchfieldin artikkeli Santa Barbara Independentissä 13.4.2013. Uskon, että tunteakseen itseluottamusta eläimillä tarvitsee olla tietoisuus heidän kehoistaan. Pohdin, ovatko omat eläimeni samaa mieltä tästä. Kysyn sitä seuraavassa. Makia, valkoinen kissani sanoo: “Minä todellakin uskon, että itseluottamusta omaava tuntee olonsa hyväksi kehossaan. Minä olin paljon rohkeampi ollessani nuori ja voidessani kiivetä. Nyt ymmärrän kehoni rajoitukset ja se saa minut myös tuntemaan itseluottamusta. Jollen ymmärtäisi sitä, miten kehoni toimii, minä satuttaisin itseni pahasti.” Serafina, harmaa kissani, sanoo: “Minulla oli taipumusta olla epävarma ja lihava. Nyt olen hoikka ja minulla on itseluottamusta. Varmistan, että olen tietoinen siitä, kun käännyn ympäri tai kun räpytän silmiäni tai nuolen. Tämä on tehnyt minusta ajattelevaisemman kissan. Mitä enemmän minä olen vastuussa omasta kehostani, sitä paremmin aistin maailmaa.” Stormy, Australianpaimenkoirani, sanoo: “Minusta on tärkeää tietää, miten kehosi toimii, lähettää rakkautta niille osille, jotka ovat kipeitä ja olla kiitollinen niistä osista, jotka toimivat hyvin. Jos sinä haluat elää vanhaksi onnellisena, se on tärkeää.” Bean, minun kanini, sanoo: “On tärkeää asettaa rajat sille, mitä haluat toisten tekevän sinun kehollesi. Minä en tahdo, …

Joulutervehdyksiä eläimiltä (Laura Stinchfield)

Lauran artikkeli Santa Barbara Independentissä, 21.12.2012. Laura Stinchfield Joulutervehdys Ystävällisyys saa erityismaininnan Stormy, 13-vuotias Australianpaimenkoirani, sanoo: “Kurota kohti ihmisiä, joiden luulet olevan yksinäisiä. Tanssi ystäviesi kanssa.” Luca, 2-vuotias puudelini, sanoo: “Jaa ruokasi lemmikkiesi kanssa. (Vain terveellinen ruoka!) Tee lista kaikista niistä asioista, joita rakastat perheessäsi. Serafina, yksivuotias kissani, sanoo: “Hanki puu ja salli kissojesi leikkiä siinä. Kirjoita kortteja, sillä joku saattaa saada sinun korttisi ja se voi tehdä heidät onnellisiksi.” Makia, 16-vuotias kissani, sanoo: “Minun täytyy sanoa, että ihmisten, jotka työskentelevät ei pitäisi tehdä töitä juhlapyhinä. Sen pitäisi olla aivan erityinen päivä.  —  Ole kiitollinen elämästäsi. Vältä kinastelua pysyttelemällä pois aihepiireistä, jotka saattavat hermostuttaa muita. Sano jotakin mukavaa kaikille, joita tapaat.” Bean-kanini sanoo: “Tietenkin syöt hyvää ruokaa ja erityisiä herkkupaloja. Luulen, että ihmisten pitäisi ajaa varovaisesti ja ja jos he ottavat jotakin, joka saa heidät mutkittelemaan, heidän pitäisi jäädä kotiin.  —  Lähetä rakkautta ihmisille ja eläimille, joiden ajattelet kokevan ongelmia. Lähetä rahaa järjestöille, jotka hoitavat eläimiä ja ihmisiä. Tämä on tärkeää.” Tulevana tammikuuna Seamore, minun sinisen kultainen papukaijani, tulee takaisin perheeseen yhdeksän vuoden jälkeen. Hän …

Mitä eläimet ovat oppineet viime aikoina (Laura Stinchfield)

Laura Stinchfieldin artikkeli Santa Barbara Independentissä 30.11.2012, jossa hän kysyy talossaan asuvilta eläimiltään, että mitä he ovat oppineet viime aikoina. Tässä heidän vastauksiaan. Serafina, harmaa kissa, sanoo: “Olen oppinut, että jokaisessa talossa on aivan oma elämäntyylinsä. Ihmiset ovat onnellisimmillaan kun he huolehtivat omasta tilastaan. Olen oppinut, että on olemassa monenlaista rakkautta. On romanttista rakkautta, rakkautta lapseen, rakkautta lemmikkiä kohtaan ja on rakkautta, missä tunnetaan myötätuntoa tai surua toisen vuoksi. Olen oppinut, että on parasta ajatella elämää hiljaisessa paikassa.” Makia, valkoinen kissa, sanoo: “Olen oppinut, että haisunäädät elävät ihmisten tiloissa, mutta harvoin näyttävät itsensä ihmisille, ja että haisunäätä voi olla sinun ystäväsi, jos lupaat heille, ettet metsästä heidän lapsiaan, ja että he ovat liikkuvuudeltaan samankaltaisia kuin kissat, notkeita, ja he rakastavat heidän perhettään. Olen oppinut, että voin kaikkein parhaiten jos syön kaikkein tuoreinta ruokaa, mitä on tarjolla.” Bean-kani sanoo: “Olen oppinut, että minusta tuntuu kaikkein mukavimmalta kodeissa, joissa on vähemmän aktiviteetteja. Olen oppinut, että ihmisillä on lapsia, joita he kohtelevat kuin lemmikkejään. Salaatti on aina suosikkiruokani ja joskus minä haluaisin mieluummin haistella raitista ilmaa ja kuvitella …

Mitä eläimet tarvitsevat poissa ollessani (Laura Stinchfield)

Laura Stinchfieldin artikkeli kertoo, mitä eläimet ajattelevat siitä, kun ne jäävät Lauran ystävien hoitoon, sillä välin kun eläinkommunikoijaäiti lähtee reissuun. Julkaistu 22.9.2012. Olin lähdössä reissuun ja jättämässä eläimeni ystävieni hoivaan heidän kotiinsa. Ystäväni Jim ja hänen 17-vuotias tytär, Katherine, tulisivat hoitamaan eläimiä Katherine antaisi Makialle sen tarvitsemat insuliinipiikit, ja hoitaisi ruokinnan ja suurimman osan kävelyttämisestä. Eläimeni tulevat myös asumaan Jimin ja Katherinen labradorinnoutajien kanssa, Summerin ja Honeyn. Kysyin eläimiltäni: “Onko jotakin, mitä haluatte sanoa tästä seuraavasta viikosta?” Heidän vastauksensa: Serafina (harmaa kissani) sanoi: “Olen hermostunut, koska en tiedä, ovatko he koskaan ennen hoitaneet kissoja.” Kerron, että heillä on ollut kissoja. “Haluan heidän tietävän, etten pidä siitä kun ruoka tulee rapeaksi, niin että älkää jättäkö päivällistä antamatta sen takia, että meillä on vielä aamupalaa jäljellä. Olen nähnyt heidän tekevän sitä heidän koirilleen. Kerro heille, että minä todella pidän heistä ihmisinä ja minä tulen nukkumaan Jimin kanssa.” Stormy (Australianpaimenkoira) sanoi: “Minusta he todellakin hoitavat meitä ja me tulemme pärjäämään yksin päivän aikana hyvin, sillä Katherine voi tulla kotiin katsomaan meitä välillä. Hän yleensä tekee niin. Haluaisin heidän …

Rukoilevat lemmikit (Laura Stinchfield)

Eläinmeedio/eläinkommunikoija Laura Stinchfieldin kolumni Santa Barbara Indepentissä 18.8.2012. Olen huomannut elämässäni, että rukous on tärkeä osa sitä. Ilman rukoilemista niiden eläinten kärsimykset, joiden kanssa puhun, käyvät minulle ylivoimaisiksi, niin psyyken kuin kehonkin kantilta. Uskon myös että päivittäinen kiitollisuus tekee minusta, ei vain onnellisemman, mutta terveemmän myös. Kysyn eläimiltäni: “Ketä sinä rukoilet, ja mistä sinä olet kiitollinen?”Heidän vastauksiaan: Makia, minun puhtaanvalkoinen kissani, sanoo: “Minä pidän rukoilemisesta Buddha-patsaan vierellä, koska olen huomannut, että kun minä olen hänen vieressään ja kiinnitän häneen huomiota hän näyttää aivan siltä kuin hän hymyilisi. Hänen silmänsä näyttävät myös paljon todellisemmilta. Myös, kun kerron hänelle, että pidän hänen seurastaan, linnut tulevat ja istuvat hänen päälleen. Minä rukoilen terveyttä ja suvaitsevuutta. Olen kiitollinen joka päivä, että hengitän, ja olen kiitollinen minun perheestäni.” Serafina, minun harmaa kissani, sanoo: “Rukoilen sitä, mikä kulloinkin tuo energiaa tänne. Mitä enemmän me rakastamme ja olemme kiitollisia, sitä enemmän onnellista, hoitavaa energiaa tulee tänne kotiimme. Se tulee kuin pehmeä tuuli. Se saa meidät terveeksi, ja se saa kasvit kasvamaan. Me kukoistamme siinä. Minä rukoilen sitä, mikä kulloinkin sen ydin on. …

Hengitys on kaiken A ja O (Laura Stinchfield)

Äärettömän hyvä pointti Lauralta jälleen: rauhallisuus on ainoa valttikortti eläinten kanssa ja hengittäminen on olennainen osa sitä. Hengitä. Hitaasti ja rytmikkäästi! (Luca-puudeli kuvailee myös uskomattoman hienosti, miten huonosti koiran asiat voivat olla, jos se unohtaa hengittää rauhallisesti ja rytmikkäästi…!  Puhumattakaan hienoista sanoista, mitä Lauran kissa ja koira-susi sanovat Taivaasta käsin. Hengitystään kannattaa tarkkailla päivän mittaan, ja sitä, miten se vaikuttaa ympäristöön.) –L Laura Stinchfieldin uusin artikkeli Santa Barbara Indepentissä, 8.7.2012. Ollessani lapsi, makasin eteisen lattialla Jinxin kanssa, minun mustavalkoisen englantilaisen cockerspanielini kanssa. Lepuutin kättäni hänen vatsallaan ja pidin pääni hänen kuononsa lähellä ja yritin matkia hänen hengitystään. Hänen hengityksensä oli aina nopeampaa ja pinnallisempaa kuin minun. Niin kauan kuin voin muistaa, minulla oli voimakas tietoisuus hengityksestä. Ollessani 8-vuotias opettelin ratsastamaan Excaliburilla, hevosellani, ilman satulaa. Huomasin, että jos pidättelin hengitystäni ja puristin jalkani tiukasti hänen kylkiinsä, ei mennyt kovin kauaa, kun minun piti tarttua sen harjaan pitääkseni tasapainoni tai olisin valunut hänen selästään alas. Jos hengitin rauhallisesti ja rytmikkäästi, minä kykenin säilyttämään tasapainoni vaikeuksitta ravissa, kevyessä laukassa ja aitojen yli hypätessä. Kun tajusin tämän salaisuuden, minusta …

Mitä opimme ihmisiltä? (Laura Stinchfield)

Eläinkommunikointien kautta olemme oppineet, että meillä on paljon opittavaa eläimiltä. Se on yksi syy, miksi he ovat täällä, tällä planeetalla meidän kanssamme, ja he ovat tehneet valintansa tulla tänne, tietäen, että ihmisten tietoisuus ei ole niin korkealla tasolla kuin heidän ja että ihmiset voivat toisaalta antaa heille tarpeettoman kovia oppiläksyjä, sillä eläimet oppivat meiltä ihmisiltä myös, aivan samalla tavoin, kuin mekin opimme eläimiltä. Me olemme välillä oppilaita ja välillä opettajia toisillemme ja se rooli onneksi vaihtuu luontevasti ja helposti näin eläinkommunikoijien avustuksella – jos sydämenkieli ei vielä omalla kohdalla suju. Kalifornialainen eläinkommunikoija Laura Stinchfield kirjoittaa uusimmassa artikkelissaan siitä, mitä hänen eläimensä ovat oppineet ihmisiltä. Tarkkasilmäisiä ovat, eläimet. Näkevät meidän lävitsemme. –L Laura Stinchfieldin kolumni Santa Barbara Indepentissä, 24.6.2012: Eläimeni vastaavat kysymykseen: “Mitä olet oppinut ihmisiltä?”Stormy, Australianpaimenkoirani, sanoo: “Olen oppinut, että ihmisillä on sisällään ystävällisempi sydän, kuin mitä he näyttävät ulospäin. Olen oppinut, että joskus ihmiset puhuvat liian nopeasti eivätkä kuuntele tarpeeksi. Olen oppinut, että ihmiset väsyvät kun heistä tuntuu siltä, ettei heitä ymmärretä.” Makia-kissani sanoo: “Olen oppinut, että saadakseni ihmisen ymmärtämään minua, minun pitää kävellä …

Eläinten joukkomurhasta (Laura Stinchfield)

Joukkomurhasta selvinneet eläimet lähetettiin takaisin samaan paikkaan – Näin ei pitäisi tapahtua Eläinkommunikoija Laura Stinchfield kirjoittaa Santa Barbara Independentin artikkelissa viranomaisten toiminnasta ja Lauran eläimilläkin on asiasta mielipide. Sain eilen kuulla, että Ohion osavaltion viranomaiset ovat lähettäneet 5 elossa selvinnyttä eksoottista eläintä (kaksi leopardia, ruskeakarhun ja kaksi apinaa) takaisin Terry Thompsonin leskelle. Jos satutte muistamaan, tämän miehen halussa oli 50 eksoottista eläintä ja ne elivät kurjissa oloissa. Lokakuussa nämä villieläimet päästettiin irti häkeistään – jonkun tuntemattoman taholta – ennen Thompsonin itsemurhaa. Useimmat eläimistä ammuttiin ja tapettiin massamurhatyyliin viranomaisten toimesta. Kuvittele millainen post-traumaattinen stressi näillä eläimillä tulee olemaan tässä paikassa. Tunnen syvää kipua sisälläni, että tämä päätös on tehty, se on niin kaukana oikean ja väärän tunnistamisesta. Näin ei pitäisi tapahtua. Kysyn eläimiltäni: Mitä te ajattelette tästä? Serafina, harmaa kissani sanoo: “Jos minä olisin leopardina tuossa tilanteessa, minä olin huolissani vatsaa myöten, että tunnenko jälleen tuota jomottavaa nälkää. Huolehtisin myös siitä, etten kykenisi menemään tarpeeksi varjoisaan paikkaa tai että minulla ei olisi tilaa venytellä kehoani. Minä puhuin näiden leopardien kanssa ja he sanoivat, että he voivat …

Muutto uuteen taloon (Laura Stinchfield)

Eläinkommunikoija/eläinmeedio Laura Stinchfield on pistänyt talonsa myyntiin ja etsii uutta taloa, jossa olisi hieman tonttiakin mukana, muuttaakseen lähemmäksi luontoa ja hankkiakseen ehkä joitakin eläimiä sinne lisää, esimerkiksi ankkoja. Lauran eläimet pääsivät sanomaan oman mielipiteensä tilanteesta Santa Barhara Independentin artikkelin lopussa: Stormy, Australianpaimenkoira, sanoo: “Minusta tuntuu, kuin tämän talon jättäminen sallisi jollekin toiselle tilaisuuden muuttaa sisään ja muuttua itse valoisammaksi.” Makia, valkoinen kissa, sanoo: “Minusta olisi ihanaa, että olisi joitakin farmieläimiä, joista voisimme huolehtia. Jos sinulla on koti, joka tuntuu onnelliselta, ja sinä rakastat farmieläimiä, me voimme huolehtia niistä puolestasi. Me haluaisimme maata, joka on puhdasta.” Serafina, harmaa kissa, sanoo: “Minusta tuntuu, kuin kaikkein täydellisin paikka olisi tulossa eteemme. Minusta tuntuu, että löydämme paikan, missä äiti voi kirjoittaa kirjan, joka muuttaa tapaa, miten ihmiset kohtelevat eläimiä. Jos sinä tiedät jonkin taianomaisen paikan, kerro se äidilleni ja enkeleille. Jos se on meille oikea paikka, meidän enkelimme työskentelevät sinun enkeltesi kanssa ja monet eläimet tulevat onnelliseksi. Ja rukoile myös Herra Oravaisen puolesta. Hän on ollut meidän ystävämme pitkän aikaa, ja me haluamme, että hän on onnellinen myös uuden …

Eläimet ovat kiitollisia (Laura Stinchfield)

Kiitospäivän tienoilla 2011 Laura Stincfield kyseli eläimiltään, mistä ne ovat kiitollisia. Julkaistu Santa Barbara Indepentin sivuilla, 28.11.2011. Stormy, 11-vuotias Australianpaimenkoirani: Minä olen kiitollinen, Tinasta ja siitä,  miten hän kylvettää minua. Pidän siitä, että olen puhdas. Minä olen kiitollinen minun uudesta yrttilääkäristäni, koska hänen yrttinsä saavat vatsani tuntumaan paljon paremmalta. Minä olen kiitollinen viileästä ilmasta tähän aikaan vuodesta. Makia, 15-vuotias kissa: Minä olen kiitollinen jokaisesta päivästä,, jonka olen elossa. Minä hieman pelkään kuolemaa. Olen kiitollinen, että sinä harjaat minua. Minä olen kiitollinen Lyndalle, tavasta miten hän pitää meistä huolta kun sinä et ole kotona. Minä olen kiitollinen että minulla on lämmin peti jolla nukkua ja minä olen kiitollinen, että Judy tulee ja pesee ikkunat, koska on niin paljon mukavampi katsoa ulos puhtaasta kuin likaisesta ikkunasta. Joey, 16-vuotias kissa: Minä olen kiitollinen lääkkeestä, joka saa minun kilpirauhaseni tuntumaan paremmalta ja että sinä annat sitä lääkettä minulle. Minä olen kiitollinen kaikista uusista leluista, joita sinä olet ostanut meille. Minä olen kiitollinen, että voin vielä leikkiä ja että minulla on turvallinen koti jossa asua. Minä olen kiitollinen, että maailmassa …

Lahjakkaat lapset (Laura Stinchfield)

Laura Stinchfield kirjoittaa lapsista ja heidän psyykkisistä kyvyistään Santa Barbara Independentissä 8.1.2011, korostaen sitä, että heitä ei kannata painostaa, suuntaan eikä toiseen. Kanikin sanoo, että Lauran tapaamalla lapsella on suojaus päällä! Tapasin 8-vuotiaan tytön nimeltään Robin. Hän pystyi näkemään henkiä, puhumaan eläinten kanssa ja näkemään terveyteen liittyviä seikkoja heidän kehoistaan, ja kaiken kaikkiaan hän oli herkkä muita maailmoja kohtaan. Hänen äitinsä toi minut luokseni, koska hänestä Robinin olisi hyvä tavata joku aikuinen ihminen, jolla on samankaltaisia herkkyyksiä tai lahjoja (kumpaa ilmaisua tahdotkaan käyttää) kuten Robinilla. Se mitä odotin tapaamiselta, oli jotakin aivan muuta, kuin mitä sen aikana tapahtui. Oletin, että me puhumme tunnin verran eläinteni kanssa ja nauramme sille, mitä ne sanovat. Mutta sen sijaan Robin puhui ikäisensä tytön hengestä, joka teeskenteli olevansa hänen ystävänsä ja sitten osoittautuikin olevansa pelottava veli. Näin käy monille lahjakkaille lapsille. Minä olen kokenut jotakin samanlaista aikuisvuosinani. Robin puhui siitä, että näkee eläinten ja ihmisten kehoista sairauksia ja hän osoitti tarkasti paikan, missä Stormyn, minun Australianpaimenkoirani, lonkat aristavat. Hän asetti kätensä vaistonvaraisesti Stormyn lonkille, aivan kuin olisi tietämättään yrittänyt parantaa …

Eroaminen on vaikeaa (Laura Stinchfield)

Laura Stinchfieldin kolumni Santa Barhara Independent-lehdessä 5.11.2011. Meillä on hyvä ystävä, joka jokin aika sitten erosi pitkäaikaisesta poikaystävästään. Hän tuli käymään ja pyysi minun eläimiäni sanomaan muutaman viisauden sanan. Tämän he hänelle sanoivat. Storm, 12-vuotias Australianpaimenkoirani, sanoo: “Joskus sinun on päästettävä irti ihmisistä  ja opittava llisää itsestäsi.” Makia, 17-vuotias kissani, sanoo: “Luulen, että joskus ystävät jäävät lähellesi ja joskus he ajautuvat pois. Vain jumala tietää, ketkä ovat niitä, jotka jäävät. Tiedän, että jos sinä seuraat noita ystäviäsi polkua pitkin, etkä ole varma, että tekeekö se sinut onnelliseksi, se voi aiheuttaa ongelmia kaikkien hyvien asioiden suhteen elämässäsi. On parasta, jos tahtoo kulkea samaa polkua yhdessä. Jos sinä pakotat toisen kulkemaan kanssasi, te saatatte alkaa kinastelemaan ja kovasti.” Serafina, 8-vuotias kissa, sanoo: “Kun joku päättää, ettei enää vietetä aikaa yhdessä niin paljon, toinen ihminen on aina surullisempi kuin toinen. En tiedä miksi niin on. Jos sinä olet se, joka on surullisempi, on parasta pitää itsesi kiireisenä. Eläimille puhuminen auttaa ja niin auttaa myös tietokoneellasi työskenteleminen. Voisit kokeilla joogaa, mutta se saattaa saada sinut vain itkemään enemmän.” Bean, …

Talon vartiointia eläinten kanssa (Laura Stinchfield)

Laura Stinchfield kertoi blogissaan 30.11.2011 siitä, miten hän asuu eläintensä kanssa ystävänsä talossa jonkin aikaa, kun ystävä on poissa kaupungista. Eläinperheeni on väliaikaisesti muuttanut kanssani hyvän ystäväni taloon, sillä välin kun hän on Washingtonissa pari kuukautta. Me olemme otettuja hänen ystävällisyydestään ja anteliaisuudestaan. Tässä eläimeni kertovat lyhyesti kokemuksistaan tässä uudessa elämäntilanteessa ja lähettävät Titalle viestejä. Stormy-koira: Tässä paikassa on taikaa jokaisen nurkan takana, ja kun tulee väsy täällä nukkuu todella hyvin. Ilma on puhdasta, täällä on jokia ja lampia kaikkialla. Haistan kostean maan, ja minä muistan maan missä olin silloin kun olin nuori (New Yorkin maaseutu). Tita, kun sinä palaat takaisin, minä annan sinulle ison halin, koska tämä on mukavin asia, mitä kukaan on meille koskaan tehnyt. Makia-kissa: Vain muutaman päivän oleskelu täällä saa minut tuntemaan itseni nuoremmaksi. Kun olen ulkona, tunnen itseni eläimeksi, sillä siellä on niin villiä, kun olen sisätiloissa, minä tunnen aivan kuin Jumala välittäisi minusta enemmän, koska täällä talossa on niin paljon rakkautta. Tällä talolla on pitkä rakkauden historia. On helpompaa olla ystäviä Serafinan kanssa, koska täällä on niin paljon katseltavaa …

Syö, rukoile, rakasta (Laura Stinchfield)

Laura Stinchfieldin eläinten sulomietteitä joulunpyhiksi, postitettu 25.12.2011. Makia-kissa sanoo: “Minä toivon, että sinulla on koti, jossa sinä tunnet olosi turvalliseksi ja rakastetuksi. Toivon myös, että vaikka tuntisit olosi miten surkeaksi elämässäsi, niin uskot siihen, että enkelit ovat aina sinun vierelläsi. Jos sinä nostat leukasi ylös ja uskot, elämä muuttuu paremmaksi. Olen nähnyt niin käyvän monen ihmisen kohdalla. Joten yritä vain olla hieman onnellisempi.” Serafina-kissa sanoo: “Minun toivotukseni sinulle on, että sinun sydämesi pysyy lämpimänä ja että kun sinä olet yksinäinen, niin sinulla on hyviä ystäviä pitämässä sinulle seuraa. Minun toivotukseni on, että sinulla on tarpeeksi voimaa ja energiaa olla myötätuntoinen eläimiä kohtaan ja auttaa maailman eläimiä, jotteivät ne enää kärsisi.” Bean-kani sanoo: Minun toiveeni on, että kaikki eläimet maailmassa, ihmiset mukaan lukien, joita on kohdeltu kaltoin, oppivat kasvamaan yli noista huonoista muistoista ja oppisivat tuntemaan olonsa vahvaksi siinä rakkaudessa, joka heitä nyt ympäröi. Ei auta jäädä kiinni noihin muistoihin. Päästä niistä irti ja luota.” Stormy-koira sanoo: “Minun toiveeni on, että sinä tiedät kuka sinä olet, niin että sinä voit tietää sinun suuruutesi, voidaksesi käyttää tätä …

Hyväntoivotuksia eläimiltä (Laura Stinchfield)

Laura Stinchfieldin blogi 21.11.2011. Minun eläimeni lähettävät terveisiä ystävälleni, joka taistelee syöpää vastaan. Tässä artikkelissa kutsumme häntä nimellä E.Stormy, 14-vuotias australianpaimenkoirani sanoo: “Haluan kertoa E:lle että me ajattelemme häntä kaiken päivää. Hän on aina mielissämme ja sydämissämme. Me ja monet muut ovat sytyttäneet hänelle kynttilöitä. Tämä on tärkeää, koska se muistuttaa enkeleille taivaassa, että E tarvitsee erikoishuomiota. Tahdon hänen tietävän, että me kaikki kuvittelemme hänet vahvaksi ja tarveeksi, niin että hän voi mennä kävelylle puistoon pian.” Makia, 17-vuotias, lumivalkoinen kissa sanoo: “Kun sinä olet sairas on hyvin vaikeaa ajatella sinun kehosi terveenä, koska sinun kehosi tuntuu pahalta, mutta sinun on tärkeää ajatella, että sinun elimesi puhtaina. Kun teet niin, hymyile sisäisesti, ja kun hymyilet sisäisesti sinun lääkäreidesi on myöskin helppoa uskoa tervehtymiseesi. Se on hyvin tärkeää. Sinun asenteesi auttaa lääkäreitä parantamaan sinut. E, minä olen nähnyt sinun kissasi taivaassa, ja he työskentelevät kovasti, jotta sinä paranisit. He haluavat minun sanovan tämän sinulle. He sanovat, että he kaipaavat sinua, mutta ei ole sinun aikasi nähdä heidän maailmaansa vielä. Sinulla on monia vuosi maapallolla vielä jäljellä. Sen …