Ann Capatch kirjoittaa blogissaan 5.7.2021 vierailusta eläintarhassa: Monilla ihmisillä on hieman ristiriitaisia tunteita eläintarhoja kohtaan. Ovatko eläimet onnellisia? Ovatko he surullisia? Itse rakastan lähettää arvostusta kaikille eläimille, jotka osallistuvat ”eläintarha” kokemukseen. Tunnistan heidät omien lajiensa suurlähettiläinä ja että he tietävät että heidän uhrautumisensa huomataan. Kommunikoin muutaman eläimen kanssa pienessä eläintarhassa ja akvaariossa Pohjois-Dakotassa, missä oleskelin toukokuussa. Tässä joitakin kohtaamisiani. Perhostalossa: Perhoset olivat kaiken kaikkiaan hyvin onnellisia. He rakastivat lepatella ympäriinsä. He ovat melko sosiaalisia ja lähettävät ”Tervetuloa Ystävät” viestin jokaiselle, joka vain heitä kuulee. Akvaariossa minua vastaan iski syvän surun muuri. Siellä oli pisteitä, joissa pystyit koskettamaan meritähtiä. Ensin ajattelin, että suru juontui siitä, etteivät he ole meressä. Pandemian vuoksi heidän tankkiensa yllä oli verkko, eikä kukaan voinut laittaa kättään sisään. Kyseiset meritähdet olivat todella masentuneita. He kertoivat kaipaavansa ihmisiä valtavasti. Heistä tuntui kun heidät olisi syrjäytetty heidän tekemästään työstä ja etteivät he voineet toteuttaa omaa missiotaan. Lähetin heille reikienergiaa ja rohkaisin heitä sinnittelemään, sillä ihmiset tulevat kyllä pian takaisin. Toisessa paikassa oli kaunis kotka nimeltään Cheyenne. Virittäytyessäni häneen hän kertoi minulle, että oli loukkaantunut …