Laura Stinchfield kysyy Bella-koiralta, mitä mieltä se on juuri perheeseen syntyneestä vauvasta. Laura: Mitä ajattelit ensin vauva Wyattista ja mitä mieltä olet hänestä nyt? Bella (labbis): Kun näin Wyattin ensi kertaa, ajattelin, että tämä on se, mistä he ovat puhuneet ja tämä on se syy, miksi äiti on ollut poissa. Halusin Wyattin katsovan minua ja huomaavan minut, mutta hän vain istui paikallaan. Tanssin ympäri häntä, yrittäen saada hänet avaamaan silmänsä, mutta hän jäi paikoilleen. Ajattelin, että liikkuuko hän koskaan. Tajusin vasta myöhemmin, että hän oli aivan kuten minä kun minä olin pentu. Tajusin sen kun katselin hänen hengittävän. Se muistutti minua siitä, kun olin pieni ja minulla oli tapana nukkua kylki kyljessä siskojen ja veljien kanssa. Silloin tajusin, että on parasta vain olla ihan hiljaa kun hän on lähellä, jotta hän saa nukkua mukavasti toisen hengittävällä keholla. Hän liikkuu enemmän nyt ja hän hymyilee minulle. Meni muutama viikko, että hän alkoi tunnistaa minut, mutta nyt hän tekee niin. Hän on tosi fiksu. Äitini ja isäni ovat yhä hyviä ystäviäni. Toinen koira kertoi minulle, että kun …