Eläinkommunikoija Barbara Shorin blogikirjoitus 8.3.2012. Vanha, mutta hyvä kirjoitus. Miltä sinusta tuntuisi osio kuulostaa minun korvaani ihmisen osalta myös… On monia paikkoja elämässä, missä yhteisö ja/tai yhteiskunta määrittelee sen, kenen kanssa vietät aikaa, vaikka ”olennot”, joiden kanssa vietät aikaa, eivät kiinnosta sinua pätkääkään… Siinä on pohtimista yhdelle päivälle, jos toiselle. –L Pegaso: Puhun nyt ihmisen toiminnassa mukana olevana hevosena, ja se mitä sanon nyt, pätee moneen muuhunkin olentoon. Mutta selvyyden vuoksi, aloitetaan siitä. Minut on jalostettu ja kasvatettu palvelemaan ihmistä. Se on jokaisessa geenissä, jokaisessa solussa. Näin minut tavallaan luotiin, ihmisten toimesta. Joten tietenkin olen virittäytynyt tehdäkseni juuri tätä palvelusta. Jos minua kohdellaan rakastavalla hoivalla ja kunnioituksella, ei ole minkäänlaista rajaa sille kauniille yhteydelle, mikä minulla voi olla ihmisen kanssa ja sillä kauneudella ja arvokkuudella, jolla työni teen. Samaan aikaan olen hyvin korkealla tasolla oleva henkinen olento. Tulin tähän kehoon täydellä tietoisuudella, ja kun jätän sen taakseni, tulen olemaan täydessä tietoisuudessa seuraavassa inkarnaatiossani ja minun syvimmässä olemuksessani henkisenä olentoja ilman muotoa elämien välissä. Missioni on rakkaus ja rakastettuna oleminen ja kehittyä tietoisuudessani niin paljon, kuin …

Sydämestä – Hevosilta. Kanavointi: Sharon Callahan. Kirjannut: Sun Mi Kim. Tämäkin pitkä teksti on samasta lähteestä, Anaflora-sivuilta, mistä aikaisempi elefanttiviesti oli. Hevostietoisuus kertoo, mikä pitää muuttua, jotta ihminen ja hevonen voi kohdata vihdoinkin toisensa sydämestä sydämeen, silmästä silmään, tasavertaisina ja molemmat omassa voimassaan – ilman pelkoa & egoa. Suurta rakkautta ja monia kipupisteitä hevosihmisille. :o} –L Nopeat ja sirot hevoset vangitsevat jalouden olemuksen useimmille meistä. Ja vaikka pidämme niitä usein kuvana siitä, mitä tarkoittaa olla peloton ja villi, hevoset ovat hämmästyttävän arkoja. Itse asiassa he ovat sydämen olentoja. Aiemmin näitä eläimiä on pidetty sotureina ja työhevosina – heidän hoitajiensa jatkeina. Nykyään hevoset yhdistetään enemmän kilpa- ja hevosurheiluun, kuin niiden todelliseen luonteeseen. Nitä arvostetaan nopeudestaan, ne on kasvatettu kilpailemaan ja koulutettu niin, että he eivät tiedä mitään muuta kuin kilpailua. Useimmat ovat valmistautuneet kilpailemaan jo kaksivuotiaina. Ihmiset ”leimannuttavat” nyt vastasyntyneitä varsoja saadakseen ne sitoutumaan ihmisiin ja alistumaan siten helpommin toimenpiteisiin, kuten kengitykseen ja korvien leikkaamiseen. Tämä on johtanut siihen, että varsat ovat kuolleet jäädessään vaille emonsa (sekä fyysistä, että emotionaalista) hoivaa. Hevoset saavat ihmisiltä paljon rakkautta …