Eläinkommunikoija Lesley Ens jakaa kokemuksensa vaikeasta asiasta, joka osuu monen lemmikinomistajan kohdalle ja kalvaa sydäntä sisältäpäin jälkikäteen… Niin on käynyt itsellenikin nuorempana ja siksi on aina ilo kuulla eläimen näkökulma tästä maailmasta lähtemiseen (eutanasian avustuksella).
Yksi asia, jota rakastan, on kommunikoida eläinten kanssa, jotka ovat jo siirtyneet henkimaailman puolelle. Tämäntyyppinen kommunikointi voi tuoda mukanaan syvällistä parantumista ja päätöksen tilanteelle, niin ihmisille kuin heidän eläimillekin…
Ennen kuin tiesin eläinkommunikoinnista mitään, kissani Sam sairastui. Painin sen asian kanssa, että koska tietäisin että hetki olisi ”oikea” eutanasialle vai ’antaisinko’ hänen kuolla luonnollisella tavalla. Tiesin, että eläinlääkärikäynnit pelottivat häntä ja että hän tahtoisi jäädä kotiin. Loppua kohti hengittämisestä tuli hänelle epämukavaa, mutta silti hän vain painoi eteenpäin. Oli raastavaa katsoa sitä siinä tilassa. Painin päätöksen kanssa ja lopulta päädyin eläinlääkärin kotikäyntiin. Sam siirtyi rajan ylitse sinä iltana hyvin rauhallisesti, rakkaimpiensa ympäröimänä, kuunnellen suosikkimusiikkiaan – klassista – kynttilöiden loisteessa.
Silti rääkkäsin itseäni vuosikausia sen suhteen, teinkö oikean ratkaisun eutanasian kanssa, olinko ajoittanut asian väärin tai jopa että olinko tehnyt erheen hänen hoitonsa kanssa.
Syyllisyyteni Samin vuoksi katosi hiljalleen vuosien saatossa. Se oli kuuitenkin silti olemassa, pillossa surun kanssa, aina kun puhuin hänen kuolemastaan. Kun sitten opin kommunikoimaan telepaattisesti, kommunikoin hänen kanssaan ja kysyin häneltä, mitä mieltä hän oli hoidostani viimeisten päiviensä aikana fyysisessä kehossaan ja päätöksistäni, joita tein hänen kanssaan. Tämän hän minulle kertoi, vakuuttaen lopulta minut…
”Kaikki se oli tarkoitettu. Olin niin iloinen, etten mennyt sinne kylmään paikkaan, sille liukkaalle pöydälle. Nainen (eläinlääkäri) oli hyvin hellä. Annoit minun säilyttää ylpeyteni ja itsenäisyyteni. Se oli hyvin kaunista ja rauhallinen seremonia. En stressannut. Tunsin todella sen rakkauden ja myötätunnon, sekä tunsin olevani kunnioitettu. Tunsin lohtua ja valtaisaa rakkautta, mutta tunsin sen surun, jota sinä kannoit. Minulle oli todella vaikeaa tuntea sinun surusi. Teit sen, mikä tuntui sinusta oikealta ja minkä tiesit. Mitä muuta olisit voinut tehdä?”
Kyyneleet virtasivat kun Sam kertoi kaiken. Pystyin päästämään irti syyllisyydestä, surusta ja murheellisuudesta, joka olin kantanut kaikki nuo vuodet. Kommunikoin hänen kanssaan silloin tällöin ja meillä on keskinäinen kunnioitus toisiamme kohtaan. Hänen viisautensa ja rohkeutensa hengessä inspiroi minua edelleen.
Olen kiitollinen voidessani jatkaa rakastavaa sidettä hänen kanssaa, vaikkei hän enää ole fyysisessä maailmassa, ja että kommunikointi hänen kuolemastaan toi mukanaan mielenrauhan ja päätöksen itselleni.
Lesley Ens
Eläinkommunikoija 💚 (Australia)
Jokainen ääni merkitsee — Tuon eläimesi äänen ulottuvillesi
Eläinkommunikointiblogi 