Eläinkommunikoija Penelope Smithin blogi 21.9.2018.
Hevoset saapuvat eläinkommunikoinnin valokiilaan, huomion keskipisteeseen, kun eräs lukija lähetti minulle tämän pohtivan kysymyksen:
“Olen 17-vuotias tyttö Puolasta ja olen viime aikoina kiinnostunut eläinkommunikoinnista. Rakastan myös hevosia ja olen ratsastanut 10 vuotta. Nyt olen saapunut pisteeseen elämässäni, kun pohdin, että pitäisikö minun lopettaa ratsastaminen, sillä se saattaisi olla liian julmaa (jopa ’luonnollinen hevosten pito’).
Pohdin mitä hevoset ajattelevat siitä, että heitä ratsastetaan ja ylipäätään ihmisistä? Pitävätkö edes jotkut heistä työstään? Ja mitä he tahtoisivat meidän tekevän, jotta he olisivat onnellisempia? Onko yksikään hevonen kertonut sinulle näitä asioita? Olisin kovin kiitollinen, jos kirjoittaisit minulle näistä asioista. Se on tosi tärkeää minulle…”
Voisin jakaa loputtomiin tarinoita siitä, miten hevoset nauttivat ihmisten seurasta ja heillä on hauskaa ratsastaa niin huviksi kuin kilpailun vuoksi. Hevoset ovat myös joitakin kaikkein huonoimmin kohdelluista eläimistä koko ihmis-eläin-suhteiden historiassa. Annan kuitenkin vastauksen suoraan hevosen suusta. Sain tämän viestin hevosilta 1999 kun minulta pyydettiin Millennium-viestejä Ihmiskunnalle eri eläimiltä Animal Magazinea varten (nyt Animal Wellness). Se vastaa kysymykseesi täydellisesti.
Millennium-viesti hevoselta:
Olen hevonen. Pidän kauneuden ja vapauden standardia kaikkien nähtävillä. Olen rajoittamaton. Olen kaikkein rajoittamattomin fyysisesti silloin, kun olen villi ja vapaa. Olen silti valinnut olla ihmiskunnan kumppani ja ystävä. Vaalin tätä aspektiani, joka kulkee talleissa, suojissa, laitumilla ja paikoissa, missä ihmiset asustavat.
Minä, hevosena, kunnioitan arvokkuuttani, jalouttani ja itseäni. Me, individuaaleina, annamme tämän lahjan ihmiskunnalle. Kumppaneina olemisen jalous, arvokkuus ja kauneus – ja samaan aikaan pidämme kiinni vapaudestamme. Ymmärrä tämä vapautena elää elämää maapallolla jalkojemme kautta, korviemme kautta, silmiemme kautta, turpiemme kautta ja erityisen herkän kosketuksen ja tuntemuksen aistin kautta.
Rakastamme olla sitä mitä olemme. Rakastamme olemuksemme luontoa. Iloitsemme sensuaalisuudestamme. Tämä on mitä kumppanimme – ihmisystävämme – meistä tuntevat ja iloitsevat siitä, kun se suodattuu heidän omaan olemukseensa. Silloin he muistavat, että hekin ovat vapaita ja arvokkaita olentoja. Me pidämme tätä armoa suurella kunnioituksella.
Niin kauan olemme asuneet ihmisten kanssa ja kunnioittaneet heidän tarvettaan olla vapaita ja liikkua kuten me tuulessa. Pyydämme ainoastaan, että ihmiset muistaisivat, että olemme vapaasti antaneet itsemme heille. Kyseessä ei ole side, emmekä tahdo, että meitä kohdellaan orjina. Tahdomme tulla kohdelluiksi kokonaisina olentoina, jotka rakastavat, hengittävät, ajattelevat ja tuntevat aivan kuten ihmisetkin. Miksi me muutoin olisimme kanssanne?
Olemme herkkiä, rakastavia, suloisia ja pyhiä elämänkumppaneita. Ihmiset, jotka ovat sitä mieltä, että olemme heidän orjiaan alentavat meidän perusluonteemme. Tunnemme olevamme eksyksissä. Tämä ei ole sitä, mitä haemme suhteissa. Tahdomme olla harmoniassa ja rauhassa ihmiskunnan kanssa.
Osallistumme mielellämme aktiviteetteihin, joita ihmiskunta arvostaa kanssamme. Kunnioitamme ihmiskunnan luovuutta löytää niin monia tapoja olla kanssamme. Kaikki mitä pyydämme on, että meitä kunnioitetaan sellaisina kuin me olemme. Pyydämme, että meille annetaan tila olla luonnollisena itsenämme kanssanne, niin että voimme välittää suurimman lahjamme – syvimmän rakkauden, jota tunnemme sitä kohtaan, mikä on syvällä itsessämme. Antaessamme tämän lahjan tiedämme, että tekin tunnette, keitä te olette.
Sallimme teidän ratsastaa selässämme. Emme tahdo, että tämä pyhä sidos kielletään tai katkaistaan. Silti tahdomme olla arvostettuja. Joten, kun näet hevosia, näe jokainen hevonen yksilönä, pyydämme että katsot meidän sieluumme ja tiedät, keitä olemme. Silloin kunnioitat meitä ja kohtelet meitä tavalla, jonka ansaitsemme, tavalla, jonka te itse ansaitsette kanssaolentoina, ja maapallon kauneuden sieluina.
Niinpä ihmisystävämme, pyydämme uutta visiota, uudistusta vanhaan sopimukseen, kun ensimmäinen hevonen saapui luoksenne kumppanina. Avasimme oven uudelle suhteelle maapallolla. Avasimme oven uudelle yhteydelle. Muistutettakoon sinua yhteydestä kanssamme ja kaikkien elementtien kanssa, jotka niin vapaasti antavat teille antimiaan. Muistakaatten, ketä me olemme ja muistaessanne saavutte kotiin, pyhään olentoon, joka te olette. Kiitos kuuntelemisesta. Kiitos armostanne. Olen hevonen.
___________
Vapaan Hevosen Henki – Viesti julkaistiin kevään 2008 Species Link Journalissa, joka myös valaisee hevos-ihmis-suhdetta.
Kun Linda Schreiverin 21-vuotias quarter-hevostamma, Blue, siirtyi rajan ylitse, liittyäkseen henkeen, eläinkommunikointiharjoitusryhmän eräs jäsen, Suzy DiStefano, sai tämän kauniin runon Bluelta.
Olen voimakas ja häikäisevä ja kaunis
Säteillen ilosta juostessani pitkin iltataivaan kantta
Ja suutelen aamunkajoa
Kuu on nyt ratsastajani
Aurinko on opasvaloni
Tähdet ovat haarniskani
Laukatessani läpi yön
Harja ja häntä hulmuten
Vihmoen sadepisaroita
Ne sekoittuvat kyyneliisi
Vapaana syyllisyydestä ja kivusta
Älä sure vapauttani
Vaan juhlista elämääni
Lahjaa, jonka minulle annoit
Ahdinkoni päättämistä
Näe minut tulena
Kiipeän Linnunrataa
Kuule minut ukkosessa
Läpi universumin leikin
Tunne minut tuulenvireessä
Hellänä kasvoillasi
Kuule minut linnunlaulussa
Puusta puuhun kiidän
Kosketa minua sydämesi laululla
Kuulen sen voimakkaana ja kirkkaana
Kosketan sinua sydämeni laululla
Ja kuivaan hellät kyyneleesi
Olemme vahvoja, häikäiseviä ja kauniita
Säihkymme ilosta
Juostessamme iltataivaan kannella
Ja suutelemme aamun kajoa
Eräänä aamuna, muutama viikko Bluen kuoleman jälkeen, Linda meni tallille ruokkimaan hevosia. Oli vielä pimeää, mutta taivas oli kirkas ja täysikuu loisti kirkkaasti. Pilvi kulki kuun edestä. Kuu taustavalona pilvi muuntui hevosen muotoiseksi, jolla harja ja häntä hulmusivat. Sitten kuu asettui hevosen selkään kuin ratsastaja.
Eläinkommunikointiblogi 