Laura Stincfield, 2.9.2011.
Yritän kirjoittaa alas kuluneen 24:n tunnin kohokohtia sen jälkeen, kun Joey kuoli. Paljon enemmänkin oli puhetta minun ja lemmikkieni välillä, mutta nämä asiat tulevat mieleeni juuri nyt. Kiitos kaikille välittämisestä.
Päivä ennen Joeyn poismenoa Luca-koira sanoi: “Miksi se on niin iso juttu, jos Joey kuolee? Hänestä tulee tuuliolento.” Tuodessani Joeyn ruumiin kotiin Luca kysyi: “Miksei hän herää? Tahdon hänen heräävän.” Sanoin hänelle, että Joey on nyt tuuliolento. Luca ei sanonut mitään.
Joeyn poismenon jälkeen Storm kysyi eläinlääkäriltämme/ystävältämme, Dr. Otolta: “Onko joitakin päiviä töissä, jotka tekevät sinut surulliseksi vielä illalla? Jos on, niin sinun pitäisi ottaa suolakylpyjä kuten minun äitini tekee, kun hänen työnsä tekee hänet surulliseksi.”
Myöhemmin Storm kysyi minulta: “Me kaikki kuolemme, eikö niin? Minä tiedän, että Joey on onnellinen, koska minä tunnen hänen onnensa, mutta minä olen surullinen, että hän on mennyt pois. Hän oli täällä silloin kun minä tulin sinun luoksesi. Minä olen aina tuntenut hänet.”
Makia pyysi minua leikkaamaan palan omasta turkistaan laitettavaksi Joeyn hautaan. Makia sanoi tänään: “Jos minä olisin ihminen, minä itkisin. Mikseivät kissat kyynelehdi? “ Myöhemmin hän sanoi: “On niin tyhjää ilman Joeyta, mutta minä tunnen hänen välillä pesevän minua ja silloin minä tunnen oloni lämpimäksi ympärilläni. Minä jopa näen hänet silmäkulmastani. Kaipaan häntä.”
Joey oli pyytänyt minua laittamaan hieman kissanminttua etupihalla olevasta kasvista hänen hautaansa ja lisäksi Serafinan suosikkilelun, sateenkaaren värisen kissanminttulelun. Hän halasi lelua 10 minuuttia, ennen kuin se laitettiin Joeyn mukaan. Serafina sanoi Joeyn kuoltua: “Minä näin hänen sielunsa lentävän taivaaseen ja se näytti korkealta, että vain pieni valonsäde oli kiinnittyneenä hänen kehoonsa ja sitten hän oli poissa. Se sai minut tuntemaan itseni rakastetuksi ja surulliseksi yhtä aikaa.” Tänään hän sanoi: “En tiedä mitä tehdä itseni kanssa. Minä etsin häntä ja tajuan, ettei hän ole täällä. Minä tunnen hänen pesevän minua ja kertovan minulle, että hän rakastaa minua, ja sitten minä tunnen syvää kipua rinnassani. Minä tunnen hänet vierelläni makaamassa ja joskus minä vain tunnen itseni niin tyhjäksi sisältä.”
Bean-kani pyysi minua laittamaan yhden hänen kaniherkuistaan Joeyn hautaan hänen kanssaan. Bean sanoo: “Näyttää siltä, että ystävät kuolevan silloin, kun et ole valmis päästämään heistä irti. Minä tunnen hänet likkumassa täällä kanssani ja minä tunnen kaikki muistot hänestä syvällä sisälläni. Minä luulen, että hän kertoo niitä minulle.”
Maia-koira taivaasta sanoo: “Minä pidän hyvää huolta Joeysta. Minä tervehdin häntä ja minun sielustani on vain osa taivaassa, koska loput minun sielustani on Lucassa maassa. Minä olen nyt enemmän keskittynyt maassa olemiseen. Mutta minä olen täällä tervehtimässä häntä ja rakastamassa häntä minä olen täällä hänen kanssaan aina kun hän tarvitsee minua. Minä olen enemmän yhdistyneenä Lucaan ja pian Luca tulee muistamaan osia elämästään minuna. On paljon sanottavaa. Mutta minä haluan sinun tietävän, että Joey on kunnossa, eikä hän kärsi ja että hänestä pidetään täällä hyvää huolta monilta eri tahoilta. Hän ei ole yksinäinen. Hän on rakkaudessa ja hyvässä seurassa.”
Eilen tunsin Joeyn hyvin voimakkaasti. Lähes joka hetki kuulin hänen sanovan: “Minä rakastan sinua. Olen kunnossa. Sinä olit niin hyvä äiti. Minä olen Lalan ja Julietten kanssa. Voin hyvin.” Usein minä tunnen hänet sylissäni ja puskemassa vierelläni. Hänen läsnäolonsa tuntui hyvin voimakkaasti.
Ystäväni Jim oli päivällisellä luonani illalla ja huomasin, että hallissa oli jotakin. Minä kysyin, että mikä se oli ja Jim sanoi, että Luca leikki sillä. Se paljastui kynttilänjalaksi, jonka Luca otti kaapista. Juuri kun ajattelin, että minun pitäisi sytyttää kynttilän Joeyn muistoksi. Otin sen merkkinä. Nukkumaan mennessäni sytytin kynttilän ja se paloi aamuyöhön, kello neljään asti. Tunsin Joeyn luonani koko yön. Juuri ennen kuin kynttilä sammui Serafina ja Makia tulivat sänkyyni. Me puhuimme Joeysta ja sitten kynttilä sammui ja me tunsimme hänen lähtevän.
Tänään hän on paljon kaukaisempi. Tämä oli odotettavissa. Kuulin hänen sanovan pehmeästi, kun kysyin häneltä mitä hän tekee, että hän on kunnossa ja hän lähettää minulle kuvia tunteistaan ja hetkistään omassa elämässään. Halimassa tassu minun kädessäni, pieniä tuulenvireitä järven pinnalla, siellä missä ennen asuimme, putoavien lehtien ääniä, maaoravien jahtaamista itärannikon kiviseinillä, takan vieressä makaamista, sisiliskojen metsästystä tai bambun liikehdintää tuulessa. Tämä on se missä hän on. Hän on oman elämänsä sisimmässä.
Olen aina ajatellut Joeyn olevan minun lapsuudenkoirani Jinxin inkarnaatio. Juuri ennen kuin Joeyn poismenoa äitini tekstasi minulle kuvan heidän pennustaan Ziggystä nukkumassa. Ajattelin sen olevan Jinx ja otin tämän merkkinä. Hän kertoi minulle eilen, että se on totta. Meillä oli oppiläksyjä, jotka meidän piti saada päätökseen yhdessä. Minä kysyin häneltä, että kuoliko hän siksi, että uusi pentumme, Luca oli hänelle liikaa. Hän vakuutti, ettei asia ollut näin ja että me olimme onnekkaita, että saimme hänet vielä vuodeksi, sen jälkeen kun hän melkein kuoli viikko Maian poismenon jälkeen ja Dr. Han pelasti hänet yrteillään.
Tiedän, että Joey voi hyvin ja että hän on hyvässä paikassa. Mutta kaipaan häntä hirvittävästi. Minun kokemukseni Maiasta ja se, ettei hän ole ollut onnellinen taivaassa, on saanut minut hieman pelokkaaksi sen asian suhteen, kun muut lemmikit ovat lähdössä luotamme. Jotkut heistä vievät omat kärsimyksensä mukanaan ja kaipaavat meitä maassa ja haluavat tulla pian takaisin. Tämä on okei, koska minun työni auttaa tässä, mutta ajatus, että minun eläimeni voisivat olla ahdingossa, särkee minun sydämeni. Minun on kuitenkin sanottava, että useimmat eläimet ovat “taivaallisessa” olotilassa.
Kysyin Joelta, josko se tulee takaisin. Tiedän, että yhden päivän jälkeen on aivan liian aikaista tietää, ja niin sanon asiakkaillenikin, ja että vastaus voi muuttua hetkellä minä hyvänsä. Nyt Joey tahtoo minun lepäävän. Minulla on 5 eläintä minun pienessä talossani ja se tuntuu tyhjältä ilman häntä. Vaikkakin tunnen hänet ja näen enemmän merkkejä siitä, että hän on lähellä. Lapsi soittaa ystävälleen Joelle ikkunani alla, minä itken ja leppäkerttu ilmestyy rinnalleni.
Minä haluan vaihtaa lakanat, mutta kuulen uudestaan ja uudestaan sen, miten eläimet surevat, kun edesmenneen ystävän haju häviää kokonaan talosta. Makia sanoi tänään: “Minä jopa haistan hänet. Minä jopa haistan hänet. Hänen henkensä tulee luokseni hajuna.” Missä ikinä Joey onkin, hän on hyvässä paikassa. Paikassa missä ei ole surua, eikä hän enää kärsi. Tulevina päivinä pidän häneen enemmän yhteyttä. En halua häiritä häntä, mutta en myöskään tahdo hylätä häntä. Ihmiset sanovat, ettei heitä voi hylätä, kun he ovat taivaassa, mutta asia ei välttämättä ole niin. Mitä enemmän me rakastamme heitä, muistelemme heitä ja elämme ilossa itse, heidän muistokseen, sitä enemmän he kasvavat toisella puolella. Maia oli jumissa pimeässä paikassa kerran. Se on jotakin, jota en tahdo tapahtuvan Joeylle.
(Vaikkakin kävi ilmi, että kyseessä oli silloin Luca, joka oli kohdussa. Mutta se on toinen postitus se – jälleensyntymästä ja tietoisuudesta.)
Minä tiedän, että se on helpompaa minulle, koska minä kuulen heidät toiselta puolelta. Mutta olen minä olen kuitenkin ihminen ja minä kaipaan ihanaa Joeytani ja hänen kehoaan. (Ja kaikkia muita…)
Kiitos kaikille, jotka olette rukoilleet Joeylle. Niin monet ihmiset tunsivat hänen puhuvan takaisin heille sinä päivänä kun hän kuoli. Minä tiedän, että kaikki teidän rukouksenne auttoivat minua saamaan taivaan portit auki.
Kiitos, Caroline, olet meille hyvä ystävä, ja kiitos kun avasit lemmikkihautausmaasi meille.
Kiitos, Anna ja aviomiehesi, että kaivoitte Joeyn haudan Maian haudan viereen ja autoitte minua kokoamaan kivet.
Kiitos, Jim ja Dr. Otto, minun tukemisestani ja siitä, että olitte läsnä kun minun piti sanoa hyvästit yhdelle parhaista ystävistäni. Kiitos, Dr. Otto, että olet kaikkein paras eläinlääkäri ja kiitos, että sanoit minua hyväksi äidiksi. Se oli minulle hyvin tärkeää.
Menneenä vuotena, Maia, Joey, viisi hyvää ystävää (Chris, Kay, Jere, Donna, Josie) ja minun isoisäni ja minun isoäitini ovat kaikki menneet taivaaseen. Olkoon he kaikki rakkaudessa ja ilossa siellä ja loistakoon he valoaan myös meille täällä maassa.
Laura Stinchfield
Eläinkommunikointiblogi 