Eräs nainen oli jo muutaman kuukauden surrut kuollutta puudeliaan. Eläinkommunikoijan kautta puudeli pääsi sanomaan ”suorat sanat”:
” Kuuntele minua. Minä en ole hävinnyt minnekään. Olen tässä sinua varten. Olet liiaksi kietoutunut minun kuolemani aiheuttamaan kauhuun ja sinun on päästävä siitä yli. Olen yhä tässä enkä minä nyt kerro sinulle mitään mitä sinä et jo tietäisi syvällä sisälläsi. Sinä olet vain itsepäinen ja ihmismäinen, mutta se ei ole sinun todellinen minäsi. Se on vain sinun ulkokuoresi ja sinun vahingoittunut osasi, joka puhuu. Voin auttaa sinua, jos sallit. Olen auttanut sinua sinun tunnekolhuissasi jo monessa elämässä. Olet lähellä ratkaisu nyt. Rentoudu ja anna sen tulla. Älä taistele vastaan. Älä takerru pelkoon. Rentoudu ja hengitä. Anna vatsasi rentoutua. Älä vastusta tuntemuksiasi. Hengitä ja anna niiden tulla pintaan. Tunteet eivät voi vahingoittaa sinua. Tämä on irtipäästämis- ja parantumisvaihe. Olen tässä ja suojelen sinua. Olet turvassa. ”
Penelope Smith Lähde: Animals In Spirit. 2008.
__________________
Oletko pitänyt puudeleita tyhminä..? (Sen virheen olen minäkin joskus tehnyt… Nuorena ihminen on tyhmempi.) Asiat joita eläimet tekevät – etenkin ne joista emme pidä tai joita pidämme ei-toivottuna – harvemmin johtuvat tyhmyydestä. Olemme itse tyhmiä jättäessämme huomioimatta eläimen tarpeet, halut, toiveet, vietit, vaistonvaraiset toimintatavat. Muutos parempaan alkaa heti kun lakkaa höpöttämästä eläimelle höpöttämisen takia, vaan puhuu sille asiaa, ja vielä tärkeämpää: kuuntelee eläintä. Se ratkaisisi monta ongelmaa. Olipa kyseessä puudeli tai ei. (No, siinä päivän paatos… ;o] Anyway, puudelin sanat ovat huimat. Koko kirja on huima.)
Eläinkommunikointiblogi 