Penelope Smithin kirjassa Animals In Spirit, hän kertoo, että joskus eläimet syntyvät vain lyhyeksi aikaa seuraksemme, opettaakseen meille jotakin. Penelope kertoo Sashi-kissasta, joka jäi auton alle vain muutaman kuukauden ikäisenä sen ihmisten suureksi suruksi.
Kun Penelope kommunikoi sen kanssa se näytti kuinka se oli täydellisen ilon vallassa. Se kertoi, ettei voinut olla kauaa kehossaan, koska sen värähtelytaso oli niin korkea, sen oli pakko tehdä vain pikavisiitti. Niinpä se loikkasi auton eteen, syöksyi ulos kehostaan valtavalla nopeudella siunaten samalla rakkaat ihmisensä, jotka se jätti jälkeensä.
Olen nähnyt muutaman tälläisen ”tähdenlennon”. Yksi niistä oli hyvin erikoinen ja persoonallinen kissa. Siitä huokui uskomaton itsevarmuus ja elämänhalu. Epäkissamaisesti, se ei pelännyt yhtään mitään. Se kantoi ylväästi sydämen muotoista laikkua rinnassaan, toi iloa ja rakkautta, naurua ja leikkiä ihmistensä elämään valtavan määrän lyhyen elämänsä aikana. Se nukkui päiväunensa omenapuussa, harakan hylkäämässä pesässä ja oli todella hämmästyttävä tapaus kaiken kaikkiaan.
Niinpä se jätti jälkeensä suuren surun, kun se jäi auton alle vain puolivuotiaana. Mutta jälkeen jäivät myös muistot siitä, millaista on nauttia elämästä täysipainoisesti. Harakanpesä on yhä jäljellä omenapuussa ja se muistuttaa tästä erikoisesta kissasta omalla tavallaan joka päivä.
Tunsin yhtälailla surua kuin kissan omat ihmiset. Siunasin sen silmät kyynelissä ja sydän täynnä rakkautta hautaansa, äärettömän kiitollisena siitä, että olin saanut nähdä jotakin niin upeaa kuin tämä kissa oli. En unohda sitä ihastuttavaa otusta koskaan. Tähdenlennot ovat aina kaunista katseltavaa, vaikkakin kestävätkin vain hetken. Nauttikaamme niistä täysin sydämin. Katkeruus, suru ja pelko ovat tunteita, jotka eivät kuulu tähdenlentojen tyyliin, ne tuntemukset ovat vain meidän ihmisten mielissä.
Eläinkommunikointiblogi 
