Jouduin itse vuosia sitten viemään kissani piikille. Sillä oli vakava munuaissairaus ja se olisi pitänyt leikata eikä siitäkään ollut varmuutta että leikkaus onnistuu, ja kissa oli jo vanha. Kivut olivat kovat, en halunnut enää yhtään lisää kärsimystä sen elämään joten tein kovan päätöksen hyvin nopeasti. Mietin satoja kertoja jälkikäteen teinkö oikean päätöksen oikeaan aikaan. Tiesin tehneeni, mutta silti se kävi mielessä ja mietin, mitä mieltä kissani asiasta oli.
Ehkä kysyn sitä siltä joku päivä.
Kinkade on toiminut alalla vuosia ja tavannut tuhansia eläimiä, niin elossa olevia, kuin myös niitä jotka ovat jo verhon toisella puolella. (Kurkkimassa meitä ihan yhtä uteliaina kuin eläessään.) Tänä aikana yksikään eläin ei ole valittanut, että ne olisi lopetettu liian aikaisin jonkin parantumattoman sairauden kohdatessa. Kuolema ei herätä niissä minkäänlaista pelkoa, ne suhtautuvat siihen niin kuin mihin tahansa asiaan elämässä. Ja koska ne elävät tässä hetkessä, eivät ne sitä murehdi.
Se, mikä niille aiheuttaa murhetta on meidän ihmisten suru. Usein ne ovat halukkaita odottamaan ”vielä pari päivää”, jotta niiden ihminen olisi valmis päästämään irti. Ne huolehtivät perheistään niin kovasti, että vaikka kivut olisivat kovat, ne odottavat… vielä vähän. (Jos eläinkommunkoijan kanssa on sovittu jostakin merkistä, jonka ne antavat kun on aika, ne antavat sen merkin kyllä. Aivan varmasti.) Eläimet surevat eron hetkellä meitä ihmisiä, eivät itseään. Eläinten rakkaus ihmisiä kohtaan on mittaamaton. (Ne muuten ovat usein luonamme kuoleman jälkeen. Jos sinulla on sellaisia tuntemuksia, ne tuskin ovat kuvittelua.)
Koska eläinten elämänkierto on niin lyhyt verrattuna meihin ihmisiin, on mahdollista, että ne syntyvät uudelleen tullakseen takaisin samaan kotiin. Ne ovat aivan samanlaisia sielunkumppaneita kuin ovat elämämme ihmisetkin. Meillä on valtava määrä kytköksiä erilaisiin sieluihin, joiden kanssa olemme sopineet oppivamme jotakin …jännittävää… tällä universumin hauskimmalla hiekkalaatikolla. Eläimet ovat tässä kuviossa hyvin vahvasti mukana.
Eläinkommunikointiblogi 