Kirjoittaja: L

Kissan työelämä

Eläinkommunikoija Sandra Mendelson kertoo tuntemansa kissan työasiosta blogissaan 2.1.2023. Lemmikeillä on omat tehtävänsä, eikä niitä voi aina verrata ihmesten hommiin. Pidätkö kissaasi laiskana? Mieti uudestaan… :o} Mutta kuten Sandra sanoo: heillä kaikilla ei ole aina sama tehtävä elämässään. Niinpä. Kysymällä se selviää. Ja kuuntelemalla eläimiä. Muuta vaihtoehtoa ei ole, jos tahdomme elää tasapainossa keskenämme. Samalla voimme myös lakata tuomitsemasta eläimiä; asettamalla heitä tiettyyn laariin pelkästään näkemämme perusteella. –L Sandra kertoo: En ole koskaan kyennyt luomaan kiinteämpää suhdetta poikaystäväni kissaan. Kun muutimme sinne Mister T:n kanssa järkytimme perinpohaisesti hänen 7-vuotista eloaan, joka koostui hänen ihmisestään ja valtaisasta määrästä autuasta yksinoloa, etenkin syvässä unessa tapahtuvaa sellaista. Mutta vaikka Mister T ei ole enää fyysisessä muodossaan, hän ei siltikään ole osoittanut kiinnostusta kanssani kommunikoimiseen ja tarjoaa pelkästään satunnaisia, nopeita puskemisia vasten jalkaani. Hän ärsyyntyy helposti nopeista tai liian liki tulevista tai vain hyvin huonosti ajoitetuista liikkeistä. Niinpä olen antanut hänelle paljon tilaa. Eräänä päivänä kuitenkin katseemme kohtasivat kun hän piti taukoa lepuustaan ja katse sanoi jotakin sen kaltaista kuin ”ei täältä”. Muulla tavoin en sitä kykene kuvaamaan. Näin …

Kun lemmikit tekevät tuhmuuksia…

…he pyrkivät hyvin usein näyttämään sinulle suhteesi epätasapainoja… Jos vain olet halukas näkemään sen, sanoo Sandra Mendelson blogissaan. Linnut kertoivat minulle kauan sitten: ”Vastoin yleistä uskomusta, emme hyökkäile ihmisten kimppuun julmuuttamme tai suojellaksemme nuorukaisiamme; yritämme joskus vain saada jonkun henkilön huomion ja herättää heidät näkemään, mikä heidän elämässään on vialla, joka pitäisi muuttaa — ja että se aiheuttaa heille murhetta. Keinomme näyttävät julmilta ihmisten näkökulmasta. Viestejämme ei ymmärretä, koska ihmiset eivät koskaan ymmärrä, että teoillamme on jokin merkitys, tai että me saattaisimme tietää jotakin, mitä he eivät tiedä omasta itsestään.” Kotonamme asustavat eläinkumppanimme pyrkivät usein kertomaan meille aivan samanlaisia asioita. Asiakas otti yhteyttä ja kertoi minulle kissoistaan, Sagesta ja Paawnista ja heidän tuhmuuksistaan. Erityisesti Paawni pissaili hänen aviomiehensä asioiden päälle. Jos hän pudotti pyyhkeen lattialle, Paawni meni sen päälle ja pissasi siihen. Sage astui esiin ja sanoi seuraavaa: ”Olen yrittänyt saada ihmiseni huomion pienillä tuhmuuksillani. Kuten monet ihmiset, hän luulee, että kyseessä on kissan ongelma, kun sen sijaan pyrin näyttämään hänelle, mitä on vialla hänen elämässään ja mitä asiaa ei oteta huomioon. Tiedän, että ihmisille …

Mitä sinun taskustasi löytyy?

Eläinkommunikoija Sandra Mendelson kirjoittaa blogissaan mitä viisauksia matkijalinnulla ja kardinaalilinnulla on tarjota. Linnut katselevat meitä ihmisiä hieman korkeammasta näkökulmasta käsin (monessakin mielessä). Sandran kahdesta kirjasta löytyy paljon samankaltaista, vaikuttavaa ja syvällistä viisautta, jolla pääsee pitkälle… Jos siis tahtoo muuttaa ajatusmaailmaansa hieman henkisemmäksi. Henkisyydellä tarkoitan henkisyyttä ja avointa sydäntä ja mieltä sen suhteen, mitä lahjoja universumilla on tarjota. Nämä alla olevat lahjat ovat sanallisia lahjoja, mutta sitäkin painavampia. Ottaa vastaan ken tahtoo. –L Matkijalintu: Mitä sinun taskussasi on? Ihmismaailma elää taskuista käsin nyt; me lennämme heidän ylitseen ja näemme heidät ylhäältäpäin. Näemme ne, jotka loistavat kiitollisuutta, harmoniaa, myötätuntoa ja rakkautta, ja ne, jotka ovat hämärtyneitä pelosta, katkeruudesta, katumuksesta ja hämmennyksestä. Jokainen teistä valitsee, mitä laittaa taskuunsa: ajatukset, olemiset, asiat sekä Energian. Taskunanne voi olla kotinne, yhteisönne tai mikä tahansa sielujen kokoontuminen. Taskut, jotka ovat samanlaisia keskenään yhdistyvät energeettisesti ja luovat verkostoja pitkin Maapalloa, jopa silloin, kun ette näe sitä. Täyttäkää taskunne sillä, mitä tahdotte nähdä ja se tulee vetämään puoleensa samankaltaista. Kardinaalilintu: Olet suurempi kuin mitä kehosi on Olemme innostuneita ja uteliaita niiden suhteen joukossanne, jotka …

Viisautta ja tähtiä

Spring Farmilta nämäkin viestit tältä joulukuulta (2022) Dawn Haymanin kautta. Ehkäpä juuri sinun tarvitsee nähdä nämä sanat, jos eksyit tähän blogiin, kun jouluhässäkkä kauheimmillaan ja yritämme kynsin hampain päästä perille siihen joulun hetkeen, kun joulu on kauneimmillaan. :o} –L Mabel-aasi: “Oikeesti, kun tulet minun ikääni, olet todellakin kiitollinen jokaisesta henkäyksestäsi. Siitä huolimatta, minusta on tosi hassua, että kysyt meiltä tämän kysymyksen joka vuosi. Mitä se minusta merkitsee on se, että ihmiset unohtavat pitää kirjaa siitä, mistä he ovat oikein kiitollisia elämässään. Ja se selittääkin minusta jo paljon. Niin monet ihmiset tulevat käymään täällä niin valtava raskaus heidän sydämissään. Heidän mielensä ovat turtuneet. Heidän sydämiään kolottaa. He kantavat koko maailman kokoista taakkaa harteillaan. Aasit ovat tottuneita kantamaan raskaita taakkoja kaiken aikaa. Mutta mikään ei vedä vertoja sille stressin taakalle, mitä te ihmiset oikein laitatte itsellenne. Niinpä… Ehdotankin, että aloitat siitä, mitä teit kun esitit tämän kysymyksen minulle. Jos et ole varma mitä elämässäsi on, mistä voisit olla kiitollinen, ole silloin kiitollinen joka ikisestä henkäyksestä, jonka otat. Koska minä olen kiitollinen, että sinä hengität!” Ginny-hevonen:  “Pidän kovasti kaikista …

Kissanpäiviä rescuefarmilla

Spring Farmin ihana jokavuotinen eläinten ”adventtikalenteri” on täydessä vauhdissa. Eläimet ovat hyvin kiitollisia monista eri asioista. Poimin parin kissan ajatuksia tälle päivälle: Flannigan kertoo: ”Rakastan tarkastella värejä. Olen kiitollinen, että maailma on niin pullollaan monia ihastuttavia ja värikkäitä asioita. Minulla on vain yksi silmä, mutta käytän sitä kyllä kahden edestä. Siksi olen tuplasti kiitollinen, että näen asiat siten kuin näen. Saatat ajatella, etten havaitse värejä. Mutta se on virhe. Voin lisäksi tuntea värit. Värit täyttävät päiväni monilla erilaisilla tunteilla ja tuntemuksilla. Toivon, että nautit väreistä omassa elämässäsi. Ja jos sinusta elämä on aivan mustavalkoista, silloin rohkaisen sinua muistuttamaan itseäsi siitä, miten täynnä elämä on värejä. Se saa sydämesi tuntemaan hyvää.” Sylvester puolestaan sanoo: ” Elämä on vaan aivan mahtavaa! Kokonaisuudessaan! Olen nähnyt monia asioita. Olen ollut eksyksissä. Minut on löydetty. Olen ollut sairas. Olen ollut terve. Olen ollut typerä. Olen ollut fiksu…. Ja… Tiedän olleeni myös onnekas. Kun olin kaikkein huonoimmillani, joku toi minut tänne turvaan. Ja mitä en ikinä olisi arvannut etukäteen, on se, miten syvästi rakastuin tähän uuteen maailmaani. Olen onnellisimmillani elämässäni. En …

Sielunkumppanit vastassa

Channy-koiran ja hänen ihmiskumppaninsa tarina löytyy eläinkommunikoija Channon Cuttsin blogista ja se on päivätty 26.10.2022. Alkuperäisestä artikkelista löydät myös kuvat. Kun suuri menetys on tulollaan alamme usein nähdä kuin tunnelissa. Suojellaksemme itseämme sanoinkuvaamattomalta sydänsurulta, tunnemme usein houkutusta päättää jo etukäteen, miten menetys vaikuttaa meihin siitä hetkestä eteenpäin. Tämä on se, miksi työskentely lemmikkien ja heidän ihmistensä kanssa on niin kiinnostavaa! Jakavatko lemmikit meidän menettämisen, kuoleman ja surun pelkomme? Vai onko eläimillä pääsy suurempaan kuvaan ja sen perspektiiviin? Channyn tarina on täydellinen tapa vastata tähän kysymykseen. Channy oli väsynyt. ”Liiskaantunut”, hän kertoi minulle. Hänellä ei ollut energiaa nostaa edes tassujaan. Eikä energiaa siirtyä rajan ylitse omin avoin. ”Tulen tarvitsemaan hieman apua.” Juuri silloin flamingo tanssi sisäisellä elokuvakankaallani. Sisäiset silmäni laajenivat ilosta, sitten ne kapenivat hämmennyksestä. Mitäh? Yhtäkkiä koko loppuviesti tuli. Näin loppukohtauksen jo klassisesta Titanic-elokuvasta, missä Kate Winslett on nuori jälleen ja laskeutuu portaita alas kohdatakseen tyrmäävän upean Leonardo di Caprion. Arvokkuutta. Kepeyttä. Tasapainoa. Channy kertoi minulle tahtovansa siirtyä rajan ylitse arvokkaasti. Tässä kohtaa hän oli jo kirjaimellisesti pinkin värin ympäröimä — vaaleanpunainen on arkkienkeli Chamuelin …

Kissan ja koiran sielunsopimus

Eläinkommunikoija Shannon Cutts kertoo blogissaan 14.9.2022 kissan ja koiran välisestä sielunsopimuksesta – ja vähän muustakin. Sielunsopimukset ovat pyhiä, niitä noudatetaan, niin eläinten välillä kuin ihmisten välillä. Eläinlajien väliset sielunsopimukset ovat arkipäivää saalistajan ja saaliin välillä. Tällä kertaa ei ole kyse saalistuksesta, vaan sopimuksesta hyvin rakastavien kaverusten välillä, nimittäin kissan ja koiran välillä. –L Shannon kirjoittaa: Eläinrakkaan menettäminen on jo tarpeeksi kivuliasta. Mutta entä jos toinen lemmikkisi onkin vastuussa menetyksestä? Aggression ilmaantuminen lemmikkien välille on yksi suurimmista syistä eläimestä luopumiseen; ja usein myös eutanasiaan päätymiseen. Eläinkommunikoija Shannon Cutts jakaa tämän merkittävän tarinan eräästä lajienvälisestä perheestä, joka kulki läpi tämän helvetin ja tuli ulos toiselta puolelta uuden näkökulman kera, täynnä toivoa ja läheisyyttä. Kristen oli onnellinen ja suunnitteli tulevia häitään. Hän ja hänen sulhasensa jakoivat monilajisen perheen, johon kuuluivat Zen ja Rumi, adoptoitu katukissa ja hänen 6 pentuaan, 6 lisäpentua ja Roadie, kissoja rakastava koira, jolla oli räiskyvät siniset silmät ja hellä, mutta silti suojeleva asenne kaikkia kohtaan. Eräänä yönä kaikki sitten muuttui. Sekunnin sadasosassa Zenin sielu jätti hänen kehonsa. Kun Roadie ilmaantui varjoista hetkeä myöhemmin, suupielet …

Ruoho oli aidan takana vihreämpää

Lemmikki hukassa? Se on aina hyvin stressaava tilanne. Eläinkommunikoija Shannon Cutts suosittelee, että kannattaa kysyä lemmikiltä suoraan, mitä, missä ja miksi. Olen samaa mieltä. Vain eläimet voivat kertoa, miksi tuli tehtyä tiettyjä elämänvalintoja kussakin hetkessä. Elämä on valintoja, eikä eläinten ja ihmisten elämä siinä mielessä eroa toisistaan millään tavalla. – Jotkut valinnat teemme jo ennen syntymää, mutta luultavasti suurimman osan tässä ja nyt. –L Shannon kertoo Ipek-kissan tarinan omassa blogissaan. Lemmikin katoaminen on hyvin stressaavaa. Sydäntä särkevääkin. Joka päivä joku tuolla ulkona etsii omaa, kadonnutta lemmikkiään, huudellen, jättäen ruokakuppeja ulos, joista löytyy eläimen suosikkiherkkuja, jututtaen naapurustoa ja kutsuen rinnalleen eläinalan ammattilaisia, kuten eläinten etsijöitä ja eläinkommunikoijia. Mutta löytyykö tarinan takaa jotakin muuta, kuin vain eksynyt lemmikki, kun eläin katoaa? Eläinkommunikoija Shannon Cutts korostaa vähemmän tunnettuja lemmikkien katoamisen aspekteja tässä kirjoituksessa. Ipek saapui Pazin ovelle suoraan kaduilta… hän ei todellakaan ollut ensimmäinen naapuruston katukissoista, joka löysi tiensä sinne. Kirppujen puremana, nuhjuisena ja hieman aliravittuna hän näytti siltä, että oli hieman Pazin tietynlaista TLC:tä vailla (”hellää, rakastavaa huolenpitoa”). Ajan kuluessa Ipek (tämä kaunis nimi tarkoittaa ”silkkiä” turkiksi) …

Sikamaisia ajatuksia

Spring Farmin ihanista (jokavuotisista) eläinten viesteistä löytyy Eloise. Eläinkommunikoijana toimii Dawn E. Hayman, jonka upea kirja löytyy Amazonilta. — Nämä sanat muistan aina, kun saksilla paloittelen porsaan sydäntä kissan ruokakuppiin… Joulu on tulossa muutaman kuukauden päästä (tänäkin vuonna) ja possu jakaa mielipiteitä ja ruokakuntia. –L “Tiedättekö kaiken, mitä minä tiedän? Lyön vetoa, että moni teistä ajattelee, että olen vain sika ja mitäpä minä tietäisin. Ah, mutta olisit hölmö jos kuvittelisit niin. Minäpä tiedän erilaiset tuoksut ilmassa, minä tahansa päivänä. Tiedän, koska sää muuttuu. Tiedän miltä erilaiset ruuat tai maaperät tuoksuvat. Minulla on onnellisia päiviä. Minulla on surullisia päiviä. Toisinaan rakastan minun possuperheeni antamaa lohtua, silloinkin, kun he käyvät hermoilleni. Rakastan käpertyä olkiin ja kuulla miten possuni kuorsaavat. Kaikki nämä possut minun kanssani ovat minun lapsiani. Minun pitää tietää, että he ovat turvassa. Joskus me kinastelemme, mutta se johtuu yleensä siitä, kun he eivät kuuntele minua. Mutta minulla on ilo tietää, että he ovat ikuisesti turvassa täällä ja se tuntuu hyvältä sydämessäni. Minulla on syviä tuntemuksia sydämessäni, aivan kuten teillä. Olkaa ystävällisiä ja tutustukaa minuun ensin, …

Mielen luomukset erottavat meidät toisistamme

Sandra Mendelsonin blogin uusin päivitys tulee jälleen gorillan ”suusta”. Sandran kirjat ovat hyvä valinta. Hän on kirjoittanut eläinkommunikonnista myös lapsille. Uudelle uljaalle sukupolvelle, joka toivottavasti jo oppii jotakin eläinkunnalta… –L On mennyt jo tovi siitä, kun eläimet tulivat vapaaehtoisesti juttelemaan (elämäntilanteeni kaaosmaisuuden vuoksi). Niinpä oli ihana yllätys kun gorilla ilmaantui eilen illalla ja jakoi kanssani tämän: On niin paljon, mitä ihmiset yhä edelleen voisivat oppia meiltä — kaikilta ei-ihmisiltä — suhdeasioissa. Kyllä, meillä on joskus erimielisyyksiä ja voimataistoja, mutta on tiettyjä asioita, joihin vain ihmiset ovat taipuvaisia – ja joita villit eläimet eivät ikinä tee. Tässä joitakin niistä: Siinä on jotakin pohdittavaa, eikö? Nöyränä kuten aina…. Sandra

Karvainen suojelus

Lemmikit eivät ole ”vain lemmikkejä”. Usein täysin tietämättämme he toimivat kuin suojelusenkeleinä. On hyväksi olla tietoinen tästä ihmeellisestä yhteydestämme ja ottaa kiitollisena vastaan tarpeellinen apu. Kissat ovat erityisen hyviä energiatyöntekijöitä – siksi he eivät kestä suljettuja ovia, sillä sen takana voi hyvinkin olla jotakin puhdistettavaa energiaa. Mutta koirat, tai vaikka hevoset eivät jää jälkeen! Koira kertoo asiasta Suzanne Thibaultin ensimmäisessä kirjassa: “Tiesittekö, että eläimet suojelevat teitä henkisellä tasolla? Koska luemme ja aistimme energiaa, tiedämme koska jokin, joka ei ole teille terveellistä, notkuu ympärillänne ja se pitää puhdistaa. Jotkut eläimet ovat parantajia ja voivat muuntaa tämän energian puolestanne. Kaikki mitä teidän tarvitsee tehdä, on olla tietoisia siitä ja ottaa vastaan tämä rakastava, hoitava lahja lemmikiltänne. Voitte myös pyytää jumalaista, pyhää suojausta koko elämänne ajan.” –Ashes, Pyrenee-Mastiff eläinkommunikoija Suzanne Thibaultin kirjassa Animal Wisdom Tales Messages of Love From Pets and Wild Animals. 2019. Sanoinkin yksi päivä, erästä kissaa rapsuttaessani, että eläimet ovat lähempänä jumalaa kuin mitä ihminen on ikinä ollut… (Tai jopa ovat jumalia, kuten Kisu muistutti jokin vuosi sitten.) Ihmiset ovat elämänkoulun penkillä vasta oppimassa näitä …

Joka päivä jotain hyvää

Hyvä muistutus viisaalta ja huumorintajuiselta kissalta, että olemme vastuussa siitä energiasta, mitä ympärillemme levitämme. Ja että tekomme moninkertaistuvat, teimme mitä tahansa, tällä hiekkalaatikolla, jota maapalloksi kutsutaan… Elämme vaikeita aikoja monessa mielessä, jaksatko olla enää ystävällinen, itsellesi tai muille? –L Päivän eläinviesti O’Malley-kissalta: ”Elämä ei ole koskaan pelkkää auringonpaistetta ja sateenkaaria. Joskus of hiffattava sateen kauneus. Minusta on hienoa huomata jokaisen päivän ainutlaatuisuus. Rakastan ystäviäni ja rakastan osoittaa hellyyttä heille. Jos olet ystäväni, sinä tiedät sen. En pelkää ihmisten antaa tietää, että välitän heistä. Elämä on tarkoitus kokea päivä kerrallaan. Ja on tärkeää, että rakkautta jaetaan joka päivä. Olemme vastuussa siitä, että osallistumme hyviin asioihin maailmassa. Jos et pidä negatiivisuudesta, pidä silloin huolta, että teet jotakin hyvää, joka ikinen päivä. Ystävällisyys moninkertaistuu. Rakkaus kasvaa. Jos kaipaat halia, etsi minut käsiisi. Mutta minut tunnetaan myös siitä, että minä kuolaan. Kuten sanoin, pitää nähdä myös sateen kauneus.” –Via Dawn Hayman (Spring Farm Cares)

Laulua, kiitos

Joskus ei vain jaksa mennä lääkäriin. :o) Cally-kissa komppaa kun keskustellaan eläinlääkäristä: ’ Tämä on Cally [kissa]. Hän on 19-vuotias. Kun häneltä kysyttiin, tahtoisiko hän mennä eläinlääkäriin, hän vastasi: ”Mieluummin äiti voisi laittaa ruokaa ja laulaa minulle. Minusta se on hyvä keino parannella itseään.” ’ —The Pet Psychic, Laura Stinchfield Twitterissä 9.8.2022

Miten koira näkee sinut?

Sandra Mendelson kirjoittaa blogissaan 18.3.2022 siitä, miten hänen oma koiransa näkee hänet. — Tämä on yleinen viesti lemmikeiltä ja mainittu EK-blogissa ennenkin. Eläimet näkevät loistavan valomme, eivätkä analysoi joka hemmetin asiaa jatkuvasti — kuten me ihmiset yleensä teemme. Ja luonnollisesti he rakastavat meitä juuri sellaisina kuin me olemme. Kuulostaa ehkä Bridget Jones leffalta, mutta tosi juttu! :o) –L Sandra kertoo: Kyllä vaan. Olemme niin tunnetasolla yhteydessä lemmikkikumppaneihimme, että on hyvinkin helppoa hukata objektiivisuutensa ja blokata kykymme yhdistyä heihin. Huolehdimme myös sitä, että jotenkin tuotamme heille pettymyksen, ja niin olemmekin pimennossa, emmekä tiedä miten tukisimme heidän suurinta onneaan. No, oli kulunut paljon aikaa siitä, kun viimeksi otin yhteyden Mister T:hen, että aloin jo miettiä kykeninkö lainkaan kuulemaa häntä. Sanoin: ”Tiedätkö, en oikeastaan halua palkata toista kuullakseni sinusta. Nappaan vain kynän käteen, joten puhuisitko minulle, kiitos.” Hän selvästi tiesi mitä minulla oli mielessäni ja ällistytti minut täysin seuraavin sanoin: Mister T: ”Minulla ei ole odotuksia sinun suhteesi, joten et voisi saada minua pettymään. Hyväksyn sen mitä ikinä tapahtuu ja sen miten sinä tunnet ja toimit jokaisena hetkenä. …

Belle, vapaa sielu jo eläessään

Spring Farm Cares sivulta löytyy taas joulukuinen eläinkommunikointipyrähdys, jolloin tavataan yksi eläin joka päivä. Tapaninpäivänä on postattu Belle-hevosesta. (Kyynelvaara.) Belle osoittaa esimerkillään, miten yhdessä voidaan olla, varsin syvällisellä tavalla, ilman että koko ajan ollaan lääppimässä. (Sielullakin voi olla turvaväli, jota pitää kunnioittaa.) Moni pitäisi hevosta, jonka kanssa ei voi tehdä mitään, taakkana ja syöpäläisenä. Vapaasieluja löytyy muuten meistä ihmisistäkin, jotka elävät syrjässä, mutta tahtovat silti olla hiljaisesti läsnä. Pitäisikö heidätkin teurastaa? ;o} Kaikella kunnioituksella ja rakkauvella, erilaisuus on hieno juttu ja opettaa meitä ymmärtämään, että emme vaan voi kaikki olla samanlaisia, mutta olemme silti tasa-arvoisia keskenämme. Niin. Samaa voisi sanoa erikoisesta koronavuodesta. Se on pysäyttänyt kaiken tekemisen, lähes koko elämän (tai sen, jota pidämme ”hyvänä elämänä”). Se ei ole ollut ehkä lainkaan tuottoisa. Tekemättömyys ahdistaa monia, mutta samalla se antoi aikaa kääntyä kohti omaa sydäntä. Tästä ajasta on tullut yllättäen joillekin suuri opettaja ja astinlauta omiin intohimoihin ja aivan uudenlaiseen, antoisampaan, kenties myös hyvin runsaaseen elämään. Kukapa olisi arvannut? Siksi kai korona ei kysynyt, että saanko tulla, vaan tuli. Ja jäi. Ehkä 30 vuodeksi, kuten …

Labra-apina

Animal Voices-kirjassa Dawn Brunke tarjoaa Jeri Ryanille (psykoterapeutti, eläinkommunikoija) mahdollisuuden keskustella koe-eläimen kanssa, joka asuu tutkimuslaboratoriossa. Jeri aloitti keskustelun kyselemällä, olisiko apinalla jokin asia, jonka hän tahtoisi ihmisten tietävän. ”Minulla on hyvin vähän sanottavaa ihmisille. Koen sellaista läheisyyttä, että se hämmentää. Tunnen veljeyttä niihin ihmisiin, jotka tulevat asumukseeni ja aiheuttavat minulle iloa tai ahdinkoa. Läheisyyteni sitä kohtaan hämmentää minua ja pohdinkin, jos minäkin voisin tehdä sitä samaa – jos vain olisin tullut ajatelleeksi sitä.” Miksi valitsit olla juuri tätä lajia? ”Olen aina ollut tämän lajin edustaja. En muista mitään muuta. Nautin tämän kehon vapaudesta ja vetreydestä. Nautin lajijäsentemme läheisyydestä, rehellisyydestä ja siitä, miten nopeasti erimielisyydet hoidetaan, vaikka tunteet ovat hyvinkin pinnassa. Rauhaisuus on kuitenkin, mitä pääsääntöisesti tahdomme. Meistä löytyy hiljaista välittämistä. Otamme vastaan hössöttämättä ja annamme samalla tavalla. Nämä ominaisuudet saavat minut tuntemaan lohtua ja vapautta. Siksi valitsen tämänkaltaisen kehon.” Sinulla ei varsinaisesti ole vapautta laboratoriossa. Miten päädyit sinne? ”Ymmärrykseni mukaan se oli väliaikaista. En ymmärtänyt mitä siellä tulisi tapahtumaan. Halusin olla tietyn hengen kanssa, joka minut synnytti. Ajattelin, että minäkin voisin oppia ihmisistä. Se …

Kalojen suuret odotukset

Dawn Baumann Brunke keskusteli vankeudessa olevien kalojen kanssa kirjassaan Animal Voices — Telepathic Communication in the Web of Life. Kalat olivat alun perin luulleet, että heidän vankeutensa olisi väliaikaista — ja että he oppisivat ihmisistä ja heidän tietoisuudestaan lisää, aivan kuten ihmiset puolestaan oppisivat heidän tietoisuudestaan. He olivat aavistuksen pettyneitä, ettei ihmisiä kiinnosta heidän tietoisuutensa tuon taivaallista! Dawn kirjoittaa: ”Tulimme tänne auttamaan ihmisiä oppimaan enemmän meidän kaltaistemme [kalat] tietoisuudesta. Näimme tämän mielten välisenä kohtaamispaikkana, jonne tulisimme vaihtaaksemme ideoita. Toivoimme tilanteen olevan väliaikaisen, niin että meidän annettaisiin palata vapauteen niin tahtoessamme. Näemme, että tämä ei ole asian laita. Liian monet ihmismielet ovat suljettuina moiselle idealle. Tämä tilanne voisi ihanteellisesti toimia vaihtona, samalla tavoin kuin teillä on ”vaihto-oppilaita”, jotka tekevät vierailuja toisesta opinahjosta toiseen.” Mitä tahtoisitte kertoa ihmisille? ”Ensinnäkin, tahtoisimme teidän rauhoittavan tahtia. Olisi hyväksi keskittyä itseenne, omassa tietoisuudessanne, niin että näkisitte kaiken, mitä ympärillänne on. Kalat ovat erityisen hyviä tässä, sillä me olemme tottuneita veden liikkeisiin ja meillä on kyky ”tuntea” kaikki ympärillämme oleva. Ihmisillä vaikuttaa olevan liialti kiire-kiire hommia. Mitä olemme havainneet teistä on, että …

Päivän viestit kissalta ja kanilta

Spring Farmin asukeilta muutama sana. — Nautitko sinä päivittäin voimakkaasta kehostasi? Rakastatko loikkia, kävellä tai juosta? Tuntuuko kaikki vain toivottomalta? Mistä voisit olla edes hitusen kiitollinen? Älä arvostele, itseäsi tai muita, vaan arvosta! Se luo ja tuo muutoksen… Hyvää alkanutta viikkoa kissan ja kanin sanojen kera. –L Lorinda-kissa: ”Synnyin jaloin, jotka eivät olleet normaalit, muttei se ole haitannut elämääni lainkaan. Ihmisten pitäisi olla katsomatta sitä, mikä minussa ei ole normaalia, tai muutoin he missaavat sen, kuka minä todella olen. Olen hyvin onnellinen elämässäni ja olen onnellinen, että olen täällä. Jonkin aikaa elin ulkona ja yritin tulla toimeen itsekseni. Kukaan ei halunnut kissaa, jolla on tyngät etujalat. Mutta elämä ulkosalla ei ollut hyvää elämä minulle. Joku auttoi minut tänne ja nyt minulla on elämä, joka on paljon helpompaa ja täyteläisempää. En taistele selviytyäkseni vaan kukoistan ollessani elossa. Kiitollisena oleminen kaikesta siitä, mitä sinulla on on suuri osa selviytymistä kovina aikoina. Jopa silloin, kun asiat vaikuttavat mahdottomilta, on olemassa aina jotakin, josta voit olla kiitollinen ja kun teet niin luot enempi ympärillesi sitä, mikä tukee sinua vaikeina …

Merlin on tarkka kuin porkkana

Merlin: Elämässä on niin paljon mistä olla kiitollinen, joka ikinen päivä. Minusta on ihanaa olla tekemisissä ihmisten kanssa. Olette itse asiassa melko ihmeellisiä otuksia. Opitte nopeasti. Osaatte matkia hyvin. Ainoa asia on se, että te lakkaatte keskittymästä niin helposti. Kuitenkin se mitä rakastan teissä ihmisissä eniten on teidän rakastava sydän sekä teidän hymynne. Toisinaan ajattelen, ettette ymmärrä, miten kaunis teidän sydämenne on. Lähdette usein hakoteille ja ajattelette, että teidän tulee piilottaa sydämenne ja suojella sitä asettamalla se johonkin laatikkoon, niin että ennen pitkää unohdatte miten tärkeä sydämenne teille oikein on. Mutta kun ihmiset ovat minun kanssani, heillä on taipumusta murtaa suojamuuriaan sen verran, että minä todella näen heidän sydämeensä. Ja rakastan sitä mitä näen! Mikä minusta on hassua on, että ihmiset kuvittelevat minun matkivan heitä, mutta itse asiassa minä olen usein se, joka aloittaa keskustelun, ja saan heidät matkimaan minua. Minusta on mukava saada huomionne tarpeeksi pitkäksi aikaa, jotta todella näen millaisia te olette. Antakaa valon loistaa. Olette kauniita.” Eläinkommunikoijana toiminut Dawn Hayman.

Älä anna periksi sanoo aasi

Libby pääsee ääneen Springfarmcares.org-sivuilla. Farmilla toimii eläinkommunkoija Dawn Hayman. Libby: ”Ihmiset ajattelivat että minä olin ujo kun todellisuudessa olin arka. En nähnyt mitään mieltä ihmisten luottamisessa, sillä mikään ei kuitenkaan koskaan kestä. Mutta minulle on nyt selvinnyt, että asiat ovat tällä kertaa toisin. Löydämme ihmisiä, jotka todella tahtovat kuunnella, mitä sanottavaa meillä on. Ja sen vuoksi olen tullut hieman rohkeammaksi ja astun esiin pikkuisen hanakammin. Siellä missä näin vain harmeja aikaisemmin, näenkin nyt mahdollisuuksia. Tämä on mitä tahdon sinun tietävän. Kun asiat vaikeutuvat, älä anna periksi. Hyviä asioita voi tulla esiin aivan tyhjästä ja muuttaa elämäsi. Olen kiitollinen niille, jotka astuivat kehiin ja muuttivat minun elämäni. Minulla on niin paljon annettavaa. Ja tällä hetkellä opin, miten voin antaa. Toivottavasti voit tulla tapaamaan minua jonakin päivänä. On niin paljon jaettavaa.”

Kissa yksin kotona

Amelia Kinkaden Straight from the Horse’s Mouth kirjassa tapaat erään Amelian sielunkissoista nimeltään Herra Jones. Onneksi äiti oli kuulolla kun kissalle tuli vastaan tenkkapoo kotona. — (Ja sama ruotsiksi.) (Erittäin mukava ruotsinkielen harjoitus!) Kirja on käännetty ruotsiksi, mutta se on ehkä vaikeampi saada käsiinsä tätä nykyä. Rodney-kissasta kerroin aikaisemmin. On harmi, ettei tätä kirjaa ole suomennettu. Mutta niin minä sanon aika monesta kirjasta… –L Mr. Jones ja varkaat Yksi eläinten kanssa kommunikoimisen eduista on se, että he ovat hyviä kodin vartijoita. Asuessani yksin Herra Jonesin kanssa asunnossani Venice Beachillä, minulla meni valtavasti aikaa työskennellessäni San Fernando Valleyssa. Valley on jokseenkin puolen tunnin päässä rannasta ja ainakin puolentoista tunnin päässä viiden ruuhkassa, joka oli juuri se hetki kun minun piti kulkea kukkulan yli. Poissa ollessani pidin tarkasti kolmannella silmällä Herra Jonesia, tarkastaen mielessäni mitä hänelle kuuluu muutaman kerran päivässä. Hänellä oli kissanluukku, jonka avulla hän pääsi tutkailemaan naapurustoa. Olimme sopineet, että hän tapaisi minut sisällä joka ilta. Vaikka saapumisaikani vaihtelivat päivästä toiseen, hän ei ollut koskaan pidempään saapumatta paikalle kuin viisi minuuttia. Kommunikointimme oli virheetöntä. Hän …

Sydän laulaa, vaikkei jalka nouse

”Sydämeni laulaa vielä, vaikkei kehoni enää tanssi.” –Seniorikoira Muutamia vuosia sitten australialainen eläinkommunikoija Edwina Gustafson postitti tämän kuuron mutta iloisen seniorikoiran lausahduksen someen. Se osui ja upposi ainakin minun sydämeeni. Blogeja pyöritellessä editoin kuvan uudestaan, muistuttamaan meitä kaikkia, että seniorieläimetkin voivat olla hyvin onnellisia ja iloisia, vaikkei jalka enää nouse niin kepeästi kuin aikaisemmin, tai näkö ja kuulo heikkenisivät. Rakkauden Verkossa nämä aistit eivät ole etusijalla… :o} Mitä kissoihin tulee, niin Laura Stinchfieldin kissa Ella puhuu myös vanhenemisesta: ’Tahdon ihmisten tietävän, että vaikka eläimet näyttävät siltä että he vaikuttavat vanhoilta ja aristavilta, he tahtovat silti leikkiä. Olen niin onnellinen leikkiessäni narullani öisin. Pieni leikkihetki rutiineissani saa kehoni tuntumaan paljon paremmalta. Tunnen itseni vahvemmaksi ja myös innokkaammaksi tiettyinä aikoina päivästä. Leiki eläimesi kanssa. Vaikka vain pienen hetken verran joka päivä.’ Hyvää eläintenviikkoa, joka on kaiketi meneillään.

Kohtaamisia eläintarhassa

Ann Capatch kirjoittaa blogissaan 5.7.2021 vierailusta eläintarhassa: Monilla ihmisillä on hieman ristiriitaisia tunteita eläintarhoja kohtaan. Ovatko eläimet onnellisia? Ovatko he surullisia? Itse rakastan lähettää arvostusta kaikille eläimille, jotka osallistuvat ”eläintarha” kokemukseen. Tunnistan heidät omien lajiensa suurlähettiläinä ja että he tietävät että heidän uhrautumisensa huomataan. Kommunikoin muutaman eläimen kanssa pienessä eläintarhassa ja akvaariossa Pohjois-Dakotassa, missä oleskelin toukokuussa. Tässä joitakin kohtaamisiani. Perhostalossa: Perhoset olivat kaiken kaikkiaan hyvin onnellisia. He rakastivat lepatella ympäriinsä. He ovat melko sosiaalisia ja lähettävät ”Tervetuloa Ystävät” viestin jokaiselle, joka vain heitä kuulee. Akvaariossa minua vastaan iski syvän surun muuri. Siellä oli pisteitä, joissa pystyit koskettamaan meritähtiä. Ensin ajattelin, että suru juontui siitä, etteivät he ole meressä. Pandemian vuoksi heidän tankkiensa yllä oli verkko, eikä kukaan voinut laittaa kättään sisään. Kyseiset meritähdet olivat todella masentuneita. He kertoivat kaipaavansa ihmisiä valtavasti. Heistä tuntui kun heidät olisi syrjäytetty heidän tekemästään työstä ja etteivät he voineet toteuttaa omaa missiotaan. Lähetin heille reikienergiaa ja rohkaisin heitä sinnittelemään, sillä ihmiset tulevat kyllä pian takaisin. Toisessa paikassa oli kaunis kotka nimeltään Cheyenne. Virittäytyessäni häneen hän kertoi minulle, että oli loukkaantunut …

Kalkkarokäärmeen kirjaviisautta

Shawndra McWorterin lähes kolmetuntisessa äänikirjassa oli hyvinkin syvällisiä viestejä erilaisilta eläimiltä. Minua ravisteli sanoillaan kalkkarokäärme, johon Shawndra törmäsi eräänä aamuna — turvallisesti, onneksi. Käärme oli kohmeinen yön jäljiltä. Kalkkarokäärmeen viisaus sen sijaan ei ole kohmeessa! Huh! Puhutaan jälleen kerran siitä, miten innokkaita me ihmiset olemme tuomitsemaan toisia, jos he eivät sovi omaan pirtaamme, mutta kannattaako se pitkän päälle? Toisten laputtaminen lokeroihin ei palvele ketään, kaikkein vähiten meitä itseämme. Keskity tallaamaan omaa polkuasi. Sinut on tehty sitä varten. :o) Aika hyvä muistutus! –L Hei vaan ihmisssset, meidän kaltaisemme ovat ratsastaneet tällä maapallolla jo hyvin pitkään ja olemme nähneet monenlaisten asioiden muuttuvan ja monien pysyvän muuttumattomina. Kyllä, on totta, että kaikki elämänmuodot ovat yhteydessä toisiinsa. On myös totta, että toiset meistä ovat hieman poissa näkyviltä ja hyvästä syystä. Me tulimme tänne enemmän yksinäisyyteen taipuvaisina, voidaksemme olla tarkkailijan roolissa, samalla kun kuljemme omaa polkuamme. Emme tulleet tänne ollaksemme ruokaa, vaatteita tai ihmisten kumppaneita. Ja on tarkoituksellista, ettei meidän lähellämme ole turvallista olla. On joitakin ihmisiä, jotka ruokkisivat mielellään egoaan dominoimalla tai tappamalla meitä, mutta tämä viesti ei ole …

Kiinan norsut

Eläinkommunikoija Sandra Mendelson bloggasi eilen Kiinan vaeltavista norsuista. Viesti kehottaa näkemään vain positiivisen lopputuloksen maapallolle. Ajatukset luovat todellisuutemme ja eläimet jos ketkä tietävät sen. He eivät tuhlaa aikaansa negatiiviselle energialle — ja varmaan juuri siksi me heitä niin paljon rakastammekin… He inspiroivat meitä esimerkillään ja tämä hämmästyttävä vaeltava norsulauma inspiroi niin ihmisiä, kuin muita eläinlajeja. Näemme kenties lisää näitä ”irtiottoja”, kaikkialla maailmassa. Mielenkiintoista. –L Viimeisten 15 kuukauden ajan lauma villejä norsuja – vauvoja mukanaan – on kulkenut yli 500 kilometriä Kiinan läpi. Siinä missä tiedemiehet pohtivat, että ehkäpä heidän ”johtajansa lähti väärään suuntaan”, minä olen saanut hyvin erilaisen viestin heidän tarkoittamastaan intentiosta heidän matkansa taustalla. (Minulle on kerrottu, että norsut ottavat ensimmäisen askeleen ja muut lajit tulevat rauhallisesti astumaan esiin jotta saataisiin enemmän kiinnitettyä huomiota luonnon ja koko maapallon hyvin vakavaan tilanteeseen.) Norsulauma: ”Valitsimme tämän paikan, koska täällä on niin vähän valoa. Olemme valotyöntekijöitä, muttemme ole pystyneet lyömään läpi ja kohottamaan sydämiä juuri täällä. Aika on loppumassa… olemme siis lähteneet kaduille, kulkemaan tämän mahtavan ja laajan maan halki. Tämä on ainoa asia, jonka me voimme …

Kimalaisviisautta

Edellisen postauksen lähteenä olevassa kirjassa tavataan myös kimalainen (mehiläinen). Dawnin haastatellessa eläinkommunikoijakolleegaansa kirjaa varten kimalainen lensi Penelope Smithin nenän edestä ja kesken kaiken selvisi, että silläkin oli sanottavaa. — Siitä tuli kirjan yllätysvieras ja se jakaa hyvin samankaltaisen viestin kuin kissaneuvosto aikaisemmin. Kaikki ovat yhtä ja sen minkä teet yhdelle kimalaiselle, teet kaikille kimalaisille… He eivät tosin takerru pieniin yksityiskohtiin – ei edes siihen, että ihminen saattaa saada päähänsä talloa kimalaisen hengiltä. Alla siis suuria kimalaisviisauksia niille, jotka kokevat yksinäisyyttä ja erillisyyttä sosiaalisen eristäytymisen merkeissä. Mekin olemme Yhtä. Vain ajatuksemme erottavat meidät muista — eivät suinkaan seinät! –L Edustan kimalaisia. Eroamme muista kimalaisista. Emme asu kennoissa. Emme kuulu ryhmiin. Zoomailemme kaikkialla maailmassa minä ja minunlaiseni. Olemme yksi olento, joten en erottele tätä kehoa tässä paikassa muiden kehojen kanssa muissa paikoissa, koska me zoomailemme kaikkialla. Kimalaiset eivät elä kovin pitkään. Kehomme maatuvat hyvin nopeasti. Teistä se näyttää siltä, että elämme lyhyen hetken. Meille elämämme on ikuisuus. Elämme kaikissa muodoissamme yhtä aikaa. Joten jos yksi pala putoaa maahan, me jatkamme. Olemme sekä kimalaisyksilö että Yksi Kimalainen ja …

Kissaneuvosto

Kissat ovat energiatyöntekijöitä kodeissamme ja usein valitsevat myös hoitaa ihmisiään – kodin energioiden hoitamisen lisäksi. Dawn Baumann Brunken kirjassa Animal Voices, Animal Guides eläinkommunikoija Gretchen Kuntz kohtaa kissaneuvoston. (Tämä kirja on jo muutaman vuoden vanha, mutta edelleen hyvä ostos, etenkin jos vasta tutustut aiheeseen. Suosittelen kaikkia Dawnin kirjoja, jos tahdot todella oppia ymmärtämään eläimiä, heidän viisauttaan ja tehtäväänsä maapallolla. Opit samalla paljon uutta itsestäsi… Ota kissojen haaste vastaan näin korona-aikana ja rauhoitu meditoimaan, jos olet jumissa neljän seinän sisällä. Kissasi voi auttaa! –L Tervehdys. Me olemme Kissa. Olemme osa jokaisen kissan tietoisuutta ja sielua. Olemme yhdistäjiä. Olemme henkiä ja olemme yksi. Iloitsemme tästä kirjasta. Ihmisten pitää tuntea ja kunnioittaa erilaisia eläinten tietoisuuksia, koska kaikki luodut ja olennot ovat samankaltaisia. Vaikka olemme ryhmä yksilöllisiä kissasieluja, me olemme myös Kissa – se energia, joka edustaa Kissaa ja mitä Kissa edustaa. Esimerkiksi, olemme tarkkaavaisuus ja tasapainoinen energia; rakastamme jahtaamisen ja hengissä pysymisen realismia. Olemme kesyyntyneitä ja sillä tavoin sidoksissa ihmisiin, mutta omasta valinnastamme. Yhdistämme villin ja kesyn kotielämän tavalla, joka on meille ainutlaatuinen. Koska kissat ovat kesyyntyneitä ja …

Lajien hiljainen työ

Penelope Smith muistuttaa kirjoituksessaan 15.4.2021, etteivät asiat ole niin mustavalkoisia, kuin ihmiset joskus luulevat. Yleistäminen on sitkeä vitsaus ihmisten parissa ja myös eläinten ystävät voivat langeta siihen. Penelopen kirjoitus paljastaa jälleen kerran sen, miten vain ja ainoastaan kuuntelemalla eläimiä, yksilönä tietyssä tilanteessa, voimme ymmärtää mikä motivoi ja ohjaa heidän tekojaan. Arvailu ei auta. –L Penelope kirjoittaa: Postittaessani artikkelin tai videon Facebookissa eläimestä, joka pelastaa tai hoitaa toisia kaltaisiaan tai muita lajeja, mukaan lukien ihmiset, olen tullut nähneeksi kommentteja kuten: Oi, eläimet ovat sellaisia enkeleitä. Toivon voivani elää maailmassa, missä olisin eläinten ympäröimänä. Se olisi niin paljon rauhallisempaa. Villeinkään ei-ihminen (eläin) ei kohdista harmia tai vihaa tai julmuutta omaa tai toista lajia kohtaan, kuten moni ihmiseläin tekee. Eläimet ovat täynnä ehdotonta rakkautta, toisin kuin ihmiset. Vain ihmiset tuhoavat toisiaan ja kaikkea luontoa ympärillään. Tällaiset kommentit näyttäisivät ehdottavan, että ihmiset ovat pahoja olentoja ja eläimet ovat pyhimyksiä. Niillä annetaan ymmärtää, että ihmiset ja toiset eläimet ovat täysin erilaisia olentoja, sen sijaan, että kaikki olisivat osa eläinkuntaa, ja jokaisella olisi oma eläinluontonsa ja paikkansa elämän verkossa. Tällainen ajattelu …