Spring Farmilta nämäkin viestit tältä joulukuulta (2022) Dawn Haymanin kautta. Ehkäpä juuri sinun tarvitsee nähdä nämä sanat, jos eksyit tähän blogiin, kun jouluhässäkkä kauheimmillaan ja yritämme kynsin hampain päästä perille siihen joulun hetkeen, kun joulu on kauneimmillaan. :o} –L
Mabel-aasi: “Oikeesti, kun tulet minun ikääni, olet todellakin kiitollinen jokaisesta henkäyksestäsi. Siitä huolimatta, minusta on tosi hassua, että kysyt meiltä tämän kysymyksen joka vuosi. Mitä se minusta merkitsee on se, että ihmiset unohtavat pitää kirjaa siitä, mistä he ovat oikein kiitollisia elämässään. Ja se selittääkin minusta jo paljon. Niin monet ihmiset tulevat käymään täällä niin valtava raskaus heidän sydämissään. Heidän mielensä ovat turtuneet. Heidän sydämiään kolottaa. He kantavat koko maailman kokoista taakkaa harteillaan. Aasit ovat tottuneita kantamaan raskaita taakkoja kaiken aikaa. Mutta mikään ei vedä vertoja sille stressin taakalle, mitä te ihmiset oikein laitatte itsellenne. Niinpä… Ehdotankin, että aloitat siitä, mitä teit kun esitit tämän kysymyksen minulle. Jos et ole varma mitä elämässäsi on, mistä voisit olla kiitollinen, ole silloin kiitollinen joka ikisestä henkäyksestä, jonka otat. Koska minä olen kiitollinen, että sinä hengität!”
Ginny-hevonen: “Pidän kovasti kaikista eri vuodenajoista. Talvi voi joskus käydä tylsäksi, kun meidän on oleskeltava tallissa pidempiä jaksoja. Mutta tiedän, että te ihmiset pidätte meistä huolta jättäessänne meidät tänne. Täällä voi olla hyvin jäinen keli. Talvi tarjoaa erilaista hiljaisuutta, jota ei tapahdui muina vuodenaikoina. Rakastan hiljaisuutta ja sitä kun voi kuulla miten lumihiutaleet osuvat maahan. Rakastan kirpeää ilmaa ja puhtaan valkoista maata kaikkialla ympärillämme. Rakastan myös kevättä ja uuden ruohon tuoksua ja nuppuja ja kukkasia. Ja lintujen paluuta. Rakastan sitä myös. Ja kevällä meillä on niin paljon ruohoa kuin vain jaksamme syödä. Rakastan seisoskelua kesäsateessa. Rakastan seisoa ulkona tähtien alla. Minulla ei tarkoituksella ole suosikki vuodenaikaa, niin että voin nauttia niistä jokaisesta niiden ainutlaatuisten erityisominaisuuksiensa vuoksi. Vuodenajat muistuttavat meitä, että kaikki asiat voivat muuttua, ja että muutoksen ei tarvitse olla aina pahasta.”
Leo-aasi: “En ikinä kyllästy maailman kauneuteen. Taivas voi toden totta olla kaunis auringon laskiessa. Rakastan katsella noita värejä, sillä ne muuttuvat joka ilta. Rakastan värejä sekä kukkia. Rakastan katsella perhosia, jotka liitelevät niityllä. Rakastan katsella kun lehdet vaihtavat väriä syksyllä. Ja pidän jopa siitä kun aurinko kiiltelee puhtaan valkeassa lumessa talvella. Ajattelen, että on paljon asioita, joista olla kiitollinen joka ikinen hetki. Jopa surullisina aikoina, jos vain voisimme muistaa pysähtyä ja olla kiitollinen jostakin, yhdestä pienesta asiasta… ystävällisestä kosketuksesta, rauhoittavasta äänestä, halista. Se auttaa meitä muistamaan että kaikki surumielisyys muuntuu toiseksi asiaksi aivan kuten lumi sulaa kevään kukkasiksi. Kuten taivas muuntuu väreiksi auringon laskiessa ja noustessa. Kuten perhonen lentää, vaikka se ei ikinä uskonut niin tekevänsä. Ja kaikista näistä asioista olen kiitollinen.
Mary-lammas: “Hyvänen aika, jollakin lailla tämä on hassu kysymys, minä luulen. Mutta se on oikeasti hyvä kysymys. Mutta on hassua, että sinua pitää muistuttaa olemaan kiitollinen. Lampaana oleminen voi olla haastavaa. Maailmaa ei tehty lampaille. Te kaikki liikutte niin nopeasti ja arvaamattomasti. Me lampaat haluamme ottaa asiat rauhallisesti ja järjestelmällisesti. Tiedämme, miten olla yhteisönä. Ymmärrämme, että kun yksi on vahva, kaikki ovat vahvoja. Niinpä autamme toisiamme kasvamaan vahvoiksi. Se ei tarkoita, että me kaikki olisimme samankaltaisia. Emme ole. Meillä on myös nahinointia. Muttemme käytä elämäämme toisten riekaleiksi repimiseen. Yritämme kannustaa toisiamme. Ellemme, silloin me häviämme saalistajalle. Katselen ihmisiä kaiken aikaa. Tunnustan, etten aina ymmärrä teidän tapojanne. Ajattelette, ettei teillä ole luontaisia saalistajia. Silti jatkatte toistenne saalistusta. Mikään lammas ei ikinä pettäisi lauman luottamusta. On erittäin epäystävällistä ja epäonnekasta, että te ihmiset ette seiso yhtenäisenä ja pidä huolta toisistanne. Katsellessani teitä olen jopa vieläkin kiitollisempi, että olen lammas ja opin miten olla yhdessä vahvana. Siitä minä olen kiitollinen — yhteisön vahvuudesta ja rakkaudesta.”
Marty-papukaija: “Älä vaan kuvittele, että koska olen häkissä, olen jotenkin jumissa. Tiedätkö, fyysinen liikkuvuuteni voi olla rajallista häkissä, mutta minä sallin koko maailman tulla luokseni. Olen kiitollinen lauluni lahjasta ja rakastan jakaa sen ympärilläni olevien kanssa. Laulaminen tuo minulle suurta iloa ja rauhaa toisille. Ja se tuo minulle myös ison merkityksen. Minulla on elämä, jolla on merkitys. Älä anna ajatustesi määrittää millaista elämäni oikein on. Näen monia ihmisiä, jotka elävät häkeissä, eivätkä edes tajua, miten tiukasti he ovat lukinneet itsensä sisään ja missaavat kaiken kauneuden ympärillään. Laula lauluasi, jonka tulit tänne laulamaan! Ja muista minua, Martya, joka kertoi sinulle tämän pienen viisauden.”
Bayberry-hevonen: “Tiedän monien ihmisten näkevän minut hieman höpömpänä heppana. Tiedän, koska olen kuullut heidän sanoneen niin. Hassua, miten ihmiset sanovat asioita eläinten edessä ja he kuvittelevat, ettemme ymmärrä mitä he sanovat. Niinpä saatat ajatella, että tämäkin kuulostaa sinulta aivan höpöltä, mutta minusta emme voi koskaan olla tarpeeksi kiitollisia auringosta. Jos olet elänyt pimeydessä tiedät, miltä tuntuu kun ensimmäisen kerran tunnet olosi turvalliseksi seisoskellessasi auringossa. Se on hetki, jota en koskaan unohda. Se tuntuu siltä kuin lämpö painuisi alas läpi joka ikisen solusi ja puhdistaisi niistä negatiivisuuden, kivun sekä pimeyden. Aurinko on jotakin, jota en koskaan ota itsestään selvyytenä. Toivon, ettette tekään.”
Edgar-sika: “Sikana oleminen on todella lystiä. Äitini sanoo aina, etteivät kaikki siat voi sanoa samaa. Mutta tiedän, että minä voin. Elän äitini ja sisarusteni kanssa. Totta puhuakseni, ei se aina ole hauskaa. Mutta useimmiten se on nastaa. Pari siskoani tosin ovat todella tyrkkyjä. Veljeni ja minä yritämme pitää yhtä. Muttei se ole aina helppoa. Mutta se on okei. Äini sanookin, ettei elämä aina ole helppoa. Kaipa se on totta, sillä silloin se olisi todella tylsää, eikö? Jaa-ah, mistä minä olen kaikkein kiitollisin? Pakko kyllä sanoa, ruoka tulee olemaan voittaja. Mutta rakastan myös mutaa ja aurinkoa sekä ruohoa. Oh, vatsarapsutuksia myös ihmisystäviltäni. Rakastan myös kuunnella kun ihmiset kikattavat. Se on niin hassu ääni. Ihmiset, jotka eivät ole koskaan aikaisemmin koskettaneet sikaa saavat siitä niin paljon iloa irti. Ja se tekee myös minut onnelliseksi. Toivon, että löydät aikaa ja syytä kikatella. Se on teidän kaikkein hurmaavin ominaisuutenne!”
Chico-aasi: “Minulla on hieno elämä täällä. Samalla kun ihmiset ovat valmistautuneet talvi-elämään täällä, me olemme nautiskelleet lämpimistä päivistä ja lämpimistä syysöistä. Kuu on ollut hyvin kirkas tällä viikolla. Katsellessamme ympärillemme kuunvalossa, olemme nähneet kaikenlaista yöllistä eloa ympärillämme. On ollut peuraystäviämme käyskentelemässä hiljaa laitumemme ympärillä. Pidämme heistä. He pysähtyvät ja kertovat meille asioita, joista he tietävät. Seisoskelin tähtien alla ja tajusin, miten iso taivas on. On lohduttavaa nähdä tähtiä. Se tarkoittaa, että öinä, jotka ovat erityisen pimeitä, on aina jotakin valoa ohjaamassa meitä. Ihmiset eivät luultavasti ymmärrä, että minä välitän tällaisista seikoista. Mutta se johtuu siitä, että ihmiset unohtavat tähdet. Saatat haluta katsella niitä jälleen. Tähdet kertovat meille, ettemme ole koskaan täysin yksin pimeässä.”
Eläinkommunikointiblogi 