Dawn Baumann Brunke keskusteli vankeudessa olevien kalojen kanssa kirjassaan Animal Voices — Telepathic Communication in the Web of Life. Kalat olivat alun perin luulleet, että heidän vankeutensa olisi väliaikaista — ja että he oppisivat ihmisistä ja heidän tietoisuudestaan lisää, aivan kuten ihmiset puolestaan oppisivat heidän tietoisuudestaan. He olivat aavistuksen pettyneitä, ettei ihmisiä kiinnosta heidän tietoisuutensa tuon taivaallista!
Dawn kirjoittaa:
”Tulimme tänne auttamaan ihmisiä oppimaan enemmän meidän kaltaistemme [kalat] tietoisuudesta. Näimme tämän mielten välisenä kohtaamispaikkana, jonne tulisimme vaihtaaksemme ideoita. Toivoimme tilanteen olevan väliaikaisen, niin että meidän annettaisiin palata vapauteen niin tahtoessamme. Näemme, että tämä ei ole asian laita. Liian monet ihmismielet ovat suljettuina moiselle idealle. Tämä tilanne voisi ihanteellisesti toimia vaihtona, samalla tavoin kuin teillä on ”vaihto-oppilaita”, jotka tekevät vierailuja toisesta opinahjosta toiseen.”
Mitä tahtoisitte kertoa ihmisille?
”Ensinnäkin, tahtoisimme teidän rauhoittavan tahtia. Olisi hyväksi keskittyä itseenne, omassa tietoisuudessanne, niin että näkisitte kaiken, mitä ympärillänne on. Kalat ovat erityisen hyviä tässä, sillä me olemme tottuneita veden liikkeisiin ja meillä on kyky ”tuntea” kaikki ympärillämme oleva.
Ihmisillä vaikuttaa olevan liialti kiire-kiire hommia. Mitä olemme havainneet teistä on, että tietoisuutenne ryhmänä on hyvin pirstaloitunut, leviten moneen eri suuntaan yhtä aikaa. Teidän tietoisuutenne tuntuu olevan hyvin matalalla tasolla. Lisäksi olemme huomanneet, että teillä on erilaisia tuomioita eläimiä kohtaan ja se estää teitä näkemään kaikki ne lahjat, mitä erilaisilla lajeilla on teille tarjota. Esimerkiksi tässä keskuksessa, kaikki haluavat nähdä merileijonat. Se on pitkälti mitä kuulemme — merileijonat, merileijonat. On totta, että merileijonat ovat ihmisten mielestä huvittavia; vaikka merileijonat kyllä sanovat, että ihmisetkin ovat huvittavia heidän mielestään.”
__________________________
Note: Kalojen mielestä oppiminen ei oikein ole molemminpuolista. He näkevät itsensä opettajina, puhemiehinä, tiedon lähettiläinä, ja tietenkin hyvän tahdon lähettiläinä. He myös toivovat, että heillä on mahdollisuus palata vapaisiin vesiin jonakin päivänä. He toivovat, että tulevaisuudessa vankeuteen otettaisiin vain yksilöitä, jotka haluavat sinne tulla — vapaaehtoisesti, opettamaan ja oppimaan. Huh! Upeita toiveita! Nähtäväksi jää, ymmärtääkö ihmiskunta koskaan ottaa haltuun tätä valtavaa oppiaineistoa, mitä eläinkunta voisi tarjota, kaloista lähtien.
Ne ovat oppeja, jotka tapahtuvat pitkälti sydämessä ja jotka opitaan vain hiljentymällä kuuntelemaan. — Kuten kaikki tiedämme, korona on ollut suuri opettaja tuon hiljentymisen kanssa. Vauhdin hidastuminen ja ihmisten hiljentyminen on hyvin parantavaa ja tukee meidän henkistä evoluutiota. Mikään ei ole sattumaa, ei ensi vuonnakaan. Toivotan siis toiveikasta ja iloista Uutta Vuotta. :o)
Tyylejä opettaa on monenlaisia. Se on nähty! Onneksi ainakaan saarnaaminen ei ole eläinten tyyli opettaa ja siitä tuli mustaa valkoisella uudessa ja hienossa Sandra Mendelsonin kirjassa [We Walk Beside You: Animal Insights for Everyday Living (2021)] , jossa panda sanoo: ”Vietä aikaa keskustellessasi toisten kanssa, etenkin niiden, jotka ovat sinua nuorempia. Tunnet olosi hyväksi jos he kyselevät sinulta neuvoja ja tietämystä. Odota aina, että sitä ensin pyydetään. Kukaan ei pidä saarnaavasta isistä tai äidistä.” Sandran kirjassa on niin painavaa viisautta, että sitä sietää sulatella kaikessa rauhassa ja yksi sivu kerrallaan. Eläimet puhuvat elämästäkin vain yhtenä sivuna sielun suuressa kirjassa. ”Kuolema” on pelkkä sivun kääntö uuteen. Oppisimme tietenkin sielunläksymme nopeammin, jos muistaisimme edelliset sivut (elämät)… Ehkä joskus muistamme! Kaikki on mahdollista. Aina. –L
Eläinkommunikointiblogi 