Penelope Smith muistuttaa kirjoituksessaan 15.4.2021, etteivät asiat ole niin mustavalkoisia, kuin ihmiset joskus luulevat. Yleistäminen on sitkeä vitsaus ihmisten parissa ja myös eläinten ystävät voivat langeta siihen. Penelopen kirjoitus paljastaa jälleen kerran sen, miten vain ja ainoastaan kuuntelemalla eläimiä, yksilönä tietyssä tilanteessa, voimme ymmärtää mikä motivoi ja ohjaa heidän tekojaan. Arvailu ei auta. –L
Penelope kirjoittaa:
Postittaessani artikkelin tai videon Facebookissa eläimestä, joka pelastaa tai hoitaa toisia kaltaisiaan tai muita lajeja, mukaan lukien ihmiset, olen tullut nähneeksi kommentteja kuten:
- Oi, eläimet ovat sellaisia enkeleitä.
- Toivon voivani elää maailmassa, missä olisin eläinten ympäröimänä. Se olisi niin paljon rauhallisempaa.
- Villeinkään ei-ihminen (eläin) ei kohdista harmia tai vihaa tai julmuutta omaa tai toista lajia kohtaan, kuten moni ihmiseläin tekee.
- Eläimet ovat täynnä ehdotonta rakkautta, toisin kuin ihmiset. Vain ihmiset tuhoavat toisiaan ja kaikkea luontoa ympärillään.
Tällaiset kommentit näyttäisivät ehdottavan, että ihmiset ovat pahoja olentoja ja eläimet ovat pyhimyksiä. Niillä annetaan ymmärtää, että ihmiset ja toiset eläimet ovat täysin erilaisia olentoja, sen sijaan, että kaikki olisivat osa eläinkuntaa, ja jokaisella olisi oma eläinluontonsa ja paikkansa elämän verkossa.
Tällainen ajattelu jättää täysin huomiotta päivittäiset tilanteet, joissa ihmiset toimivat pyyteettömästi ja myötätuntoisesti ja ystävällisesti toisten lajien vuoksi, jopa vaarantaen niin tehdessään oman elämänsä. Hyvät uutiset ihmisten teoista eivät niin usein saavuta huomiota kuin raportit haitallisesta toiminnasta.
Tilanne on paljon monimutkaisempi, vivahteikkaampi, sekavampi sekoitus ihmiseläimiä ja ei-ihmiseläimiä, kuin mitä nämä kommentit olettavat.
Katsotaanpa tarkemmin.
Ristiriitainen luonto
Olen kommunikoinut eläinten kanssa, ovat täysin ristiriitaisia ja sekavia. Esimerkkeinä toimivat jotkut susihybridit, jotka on jalostettu ihmisten kumppaneiksi. He saattavat taistella susivaistojensa ja koiraluontonsa välillä, syöksyen joskus ulos taloista tai pitopaikoistaan, satuttaen samalla itseään, tai fyysisesti satuttavat ihmisiään. Toisinaan he saattavat käyttäytyä rauhallisesti, rakastavasti ja leikkisästi ihmisten kanssa. Heitä voi olla hyvin hankalaa auttaa konsultoiden, hoitaen ja/tai kouluttaen, jotta heidät saataisiin elämään tasapainossa ristiriitaisen luontonsa kanssa.
On tilanteita, joissa koirat, joita on koulutettu hyvin ja rakastavassa ympäristössä, ja jotka ovat ystävällisiä ihmisiä kohtaan, muuttuvatkin odottamatta hyvin aggressiivisiksi ja rampauttavat tai tappavat lapsen, tai aikuisen, joka on sitä huoltanut tai muita eläimiä. Heidän halunsa olla rakastettu koirakumppani on ristiriidassa sukupolvien pituisen aggressiivisen jalostuksen ohjelmoinnin kanssa. He saattavat yhtäkkiä hyökätä, usein käyttäytyen jopa täysin normaalisti ja ystävällisesti ennen – tai jälkeen – vakavan hyökkäyksen, jossa he ovat vahingoittaneet tai tappaneet toisen eläimen tai ihmisen. Heidän sisäinen dynamiikkansa on kuin taistelukenttä.
Olen tavannut monia eläinlajeja, sekä kotieläimiä, että rescue-tapauksia tai vankeudessa eläviä villieläimiä, joilla on hyvin vastakkaisia impulsseja, syviä pelkotiloja, sekä suruja, jotka saavat heidät käyttäytymään epävakaasti.
Autenttisuus ja tuhoisuus
Jotkut villieläimet, kuten karhut ja leijonat, haavoittavat tai tappavat oman lajinsa jäseniä, mukaan lukien pienet lapset. Villeydessä elävien simpanssien on nähty murhaavan ja syövän toisia simpansseja.
Kuten huonojen uutisten kanssa ihmisten käyttäytymisestä, voisimme samoin listata muiden eläinten käyttäytymistä, jota pidämme kammottavana tai julmana, manaten samalla alentavaa sanontaa ”eläimen lailla”. Itse asiassa, me kaikki, niin ihmiset kuin ei-ihmiseläimet, käyttäydymme kuten eläimet, joita me olemme, ristiriitaisine impulsseinemme ja luontomme plussina ja miinuksina. Pimeys ja valo — meillä kaikilla on ne molemmat.
Toiset eläimet voivat kohdella ympäristöä ja muita lajeja tuhoisalla tavalla myös resurssien ylikäytön vuoksi. Luonnonvoimat, kuten taudit (epidemiat), nälkä, kuivuus, saalistaminen… työskentelevät palauttaakseen tasapainon lajien populaatioihin, aivan kuten ne tekevät myös ihmispopulaatioissa.
Fyysiset tarpeet tai halut voivat joskus ohjata meitä tuhoisampaan suuntaan, samalla kun meidän henkinen luontomme (anima=sielu, henki, henkäys, ilma, elämä) voi ohjata meitä ystävällisempään sekä hyödyllisempään suuntaan.
Eläimet ovat ”autenttisia” omaa luontoaan kohtaan, mukaan lukien geneettinen ohjelmointi, ympäristön vaikutukset, sekä heidän emotionaalinen kypsyytensä ja henkinen tietoisuutensa. Tämä pätee myös ihmisiin.
Ihmisten vaikutukset
Jotkut eläinten ongelmista juontuvat elämisestä ihmisten kanssa. Eläimet voivat myös kopioida tapoja ja energiaa, jonka kanssa he elävät ihmisten parissa. Olen kommunikoinut kotieläinten kanssa, jotka teeskentelevät tai jopa valehtelevat, kun he kokevat uhkaa tai mahdollista kärsimystä, tai jopa kuolemaa ihmisten taholta. Muistan kissan, joka sanoi olevansa nuorempi, koska hän oli kuullut, että ihmiset tappavat vanhempia eläimiä.
Kaikki vaikeudet, mitä eläimillä on eivät liity elämään ihmisten rinnalla. Monet juontuvat pelkästään niistä haasteista, mitä meillä kaikilla on yrittäessämme selvitä maapallolla.
Kuten ihmiset, toiset eläimet kykenevät tekemään päätöksiä ja luomaan siten oman kohtalonsa, fyysisen todellisuuden pelin puitteissa. He suuntaavat myös omille henkisille matkoilleen ja työskentelevät haasteiden parissa ja kehittyvät monien eri elämien avulla. Maapallo on hieno ohjauskenttä ja leikkikenttä meille kaikille.
Muut eläimet voivat myös kokea mentaalia ja emotionaalista sekavuutta ja konfliktia. Eläinkommunikoijana sekä konsulttina olen nähnyt laajan skaalan tietoisuuden tasoja ja traumoja muiden lajien eri yksilöissä, joko kesyissä tai villeissä. He tarvitsevat joskus apua saavuttaakseen selkeyden ja rakkauden tilan sisällään, aivan kuten ihmisetkin.
Peili
Asia ei ole mustavalkoinen, niin että ihmiset olisivat pahoja ja eläimet puhtaita sieluja, jotka aia elävät rakkaudessa, totuudessa ja tasapainossa. Kun ihmiset maalaavat kuvaa ihmisistä pahoina tyyppeinä ja eläimistä enkeleinä, tämä usein heijastaa heidän omaa itserakkauden puutettaan, käsittelemättömiä kipuja ja konflikteja ja sitä, että parantavaa hyväksyntää tarvitaan heidän omaa luontoaan kohtaan.
Toiset ihmiset saattavat muistuttaa meitä liian epämukavasti omasta itsestämme. Meidän saattaa olla liian vaikeaa kohdata pimeys toisessa ihmisessä, joka heijastaa pimeyttä itsessämme, jotta emme tahdo kohdata. Tämä peiliefekti saattaa tuntua epämiellyttävältä ja pyrimme välttämään sitä.
On usein helpompaa katsoa eläimiä ja nähdä heissä itsemme parhaat puolet. Saatamme kuitenkin tarkoin hellimissämme suhteissamme eläinten kanssa huomata, että he peilaavat meistä myös meidän vähemmän jaloja piirteitämme.
Se voi olla ärsyttävää ja raivostuttavaa, ellemme tunnista sitä ja hyväksy peilausta ja käytä sitä samalla tilaisuutena kasvaa niin emotionaalisella, kuin henkisellä tasolla. Läheinen suhde, minkä tahansa lajin kanssa, voi osoittaa meille asioita mistä meidän pitää tulla tietoisemmiksi, mistä oppia ja mitä parantaa, samalla on kuljemme eteenpäin yhteisellä polullamme.
Myötätunto itseämme kohtaan
Kyllä, meillä on paljon opittavaa toisilta eläimiltä, mukaan lukien myötätunto ja rakkaus meitä itseämme kohtaan, kaikkine virheinemme. Eläinystävämme usein näyttävät meille miten he rakastavat meitä juuri sellaisina kuin me olemme. Voimme oppia heidän esimerkistään elämäniloa, ilman ihmisen itsetuomitsemisen taakkaa.
Muut eläimet voivat myös oppia ja hyötyä kontakteista meidän kanssamme. Muussa tapauksessa he eivät valitsisi olla kontaktissa meidän kanssamme.
Lajista riippumatta me kaikki olemme täällä oppimassa toisiltamme, ja elämästä, juuri sellaisena kuin se on, pimeää ja valoisaa, hyvää tai pahaa.
Kun me lajina kuin lajina todella kommunikoimme ja kuuntelemme toisiamme, voimme kurkistaa fyysisen ulkonäön ja kanssakäynnin dynamiikan vaatetuksen taakse siihen mahtavaan rakkauteen, joka on todellinen luonto jokaikisessä olennossa.
En tahtoisi elää maailmassa ilman toisten lajien mahtavaa kirjoa kanssamatkaajina. Nämä hämmästyttävät olennot muistuttavat meitä, että myös me olemme hämmästyttäviä. He opettavat meitä navigoimaan eteenpäin hyväksynnän, ilon ja arvokkuuden kautta.
Eläinkommunikointiblogi 