EK-blogi

Maitovalaiden muutto

Louisa Archerin blogi, syyskuun 1. päivä, 2020.



Keväällä 2019 kaksi naaraspuolista maitovalasta (beluga), Little Grey ja Little White saapuivat asukkaiksi maailman ensimmäiseen maitovalaiden turvapaikkaan, mullistavassa eläinsuojeluprojektissa, jota johti Sea Life-säätiö yhteistyössä WDC:n kanssa (Whale and Dolphin Conservation).


LG ja LW otettiin kiinni luonnosta Venäjällä heidän ollessaan 2-vuotiaita. Heitä pidettiin Changfengin merimaailman akvaariossa Kiinassa 7 vuotta. Kun Merlin Entertainment, brittiläinen yritys, osti akvaarion 2012 he pistivät alulle valtavan projektin, löytääkseen ihanteellisen kodin Little Greylle ja Little Whitelle, koska heillä itsellään on ollut pitkään filosofiana vastustaa valaiden ja delfiinien vangittuna pitämistä ihmisten huvittamistarkoitukseen.


Eläinsuojelukeskus perustettiin Klettsvik Bayhin, joka sijaitsee Heimaeyn saarella, joka puolestaan kuuluu Westman-saariin, Islannin eteläisellä rannikolla. Se on valtava, luontainen meripoukama, kooltaan yli kolme hehtaaria ja syvimmillään 10 metriä, joten se on täydellinen maitovalaiden tutkiskelulle ja sukeltelulle. LG ja LW matkustivat 6000 mailia maalla, ilmassa ja vedessä, Kiinasta Islantiin keväällä 2019 ja heidät laitettiin lopulta eläinsuojan hoiviin ja karanteenialtaaseen. Heitä tutkittiin tarkasti ja totutettiin uuteen ympäristöön ennen kuin heidät lopulta päästettiin mereen, missä he saattoivat nauttia paremmata elämänlaadusta, lähempänä niiden arktista, luontaista asuinaluettaan.

Päätin puhua Little Greylle sekä Little Whitelle muutama päivä sitten, heidän odotellessaan pääsyä lahdelle, seuratessani heidän tarinaansa sosiaalisessa mediassa. Lähestyin heitä varovasti ka kunnioittaen, selittäen kuka olin ja keskustelu välillämme tapahtui puhtaasti intuition avulla: Little Grey on nuori sydämeltään, kepposteleva ja leikkisä, energeettinen, avarakatseinen, utelias ja vaikutteille altis. Lojaali, fiksu ja mukautuvainen.


LA: Hei Little Grey. Miten on asioiden laita nyt sinun kohdallasi?
LG: Juuri nyt sataa ja se osuu minuun ja rakastan sitä. Rakastan uusia asioita. Saan hulppeasti huomiota ’rauhantäyteisiltä’ ihmisiltä täällä ja he sanovat; ”tahdomme nähdä sinun elävän parasta elämää, mitä suinkin nyt voit”. Tällä hetkellä tunnen itseni leikkisäksi, minussa on uusi kipinä. Maailmassa on suuria paikkoja ja tahdon nähdä ne! Tunnen miten ihmiset auttavat meitä, rakkaus jatkaa kulkuaan eteenpäin. Ei ole rajoja rakkaudelle sen kulkiessa kaikille ja takaisin. Se vain jatkaa kulkuaan. Ihmisillä oli tapana rakastaa meitä voimattomalla tavalla, mutta nyt he rakastavat meitä toiminnasta käsin. Tahdon puhua maailmasta! Olen aina ollut iso kuin meri, olen aina tuntenut sen muistona, koska en ole aina ollut siinä. Voin tuntea sen liplatuksen nyt. Se on elävä. Tiedän äitini olevan siellä jossakin, voin tuntea sen muiston, miten hän resonoi kaikkialla, en tuntenut sitä tankissa. Voin tuntea myös säätilan. Opin tuntemaan sen jälleen ihollani. Olen surullinen siitä, mitä olisi voinut olla, halusin lapsia ja halusin parven läheisyyttä äitini ja isoäitini, siskojen, veljien ja serkkujen kanssa. Me kaikki yhdessä.
LA: Kuinka on siskosi laita, Little Whiten?
LG: Hän ei ole siskoni, vaan serkkuni. Little White ei ole niin itsevarma kuin minä, joskus olen häntä kohtaan kärsimätön ja päsmääräilevä, se johtuu siitä, että olemme olleet niin lähellä toisiamme siinä tilassa niin pitkään. Haluaisin olla äiti jotankin päivänä, joskus Little White käyttäytyy kuin minun tyttäreni ja minä autan häntä. Hän ei ole varma asioista ja niinpä autan häntä. Leikimme paljon leikkejä jotka auttavat meitä siirtämään ajatuksemme pois asioista. Meitä hoidetaan hyvin, mutta kukaan ei oikeastaan voi hoitaa meidän tarvettamme olla vapaita. En tiedä miten olla villi jälleen, en todellakaan tiedä, mitä se tarkoittaa. Se on kaukainen muisto vain.
LA: Tiedätkö mitä sinulle tapahtuu?
LG: Aistin, että jotakin on tapahtumassa.
[Käymme pienen keskustelun siitä, mitä on meneillään ja Little Grey on innoissaan.]
LA: Entä ne ihmiset, jotka ovat teidän kanssanne nyt?
LG: Eräs ihminen, josta pidän tosi paljon, on mies. Olemme yhteydessä ja hänellä on hyviä ajatuksia minusta, jopa silloin, kun hän on kotona. Tällä on joitakin mukavia naisia myös. Enempi ihmisiä tulee ja menee. Minua on tarkkailtu paljon ja minulle on tehty kokeita. Isossa tankissa oli turvallista, mutten tiennyt paljon mistään, vain ihmisistä. Nyt olen löytämässä lisää. Tällä on hiljaisempaa, voin nähdä valkoisen auringon veden yllä, nousevan ja laskevan ja on raikasta ja kylmää.
LA: Entäpä se matka tähän paikkaan?
LG: Tiedin, että Little White oli kanssani. Meillä oli paljon ihmisiä jotka kuiskailivat meille, sanoen, että kaikki tulee menemään hyvin. Päässäni tuntui painetta. Tuntui hetken aikaa hyvin omituiselta ja pohdin mitä seuraavaksi oikein tapahtuu? Oli hetkiä, kun tunsin itseni väsyneeksi ja sairaaksi, mutta tunsin rakkauden ja huomion kaikilta ihmisiltä ja se kohensi oloani ja autoi jaksamaan. Ihminen valmistaa mekaanisia laitteita, jotka auttavat meitä.
LA: Mikä on vointisi juuri nyt?
LG: Energiani oli hieman omituinen hetken aikaa, mutta nyt tuntuu jo paremmalta. Tämä vesi maistuu erilaiselle. Halusin olla hyvä kaikkia kohtaan, halusin tehdä, mitä minun käskettiin, tein kaiken, mitä he minulta pyysivät. Joskus olin epävarma, mitä he tahtoivat. Rakastan nähdä ihmisiä joka päivä ja tiedän, että mikä saa heidät onnellisiksi. Olen aina halunnut tietää, miksi ihmiset ovat täällä, joten katson heitä tarkasti. Kaikki ihmiset ovat eri kokoisia ja eri muotoisia. Jotkut ovat hyvin pitkiä ja toiset lyhyempiä. Kuten parvessa, me lennämme vedessä. He koskettavat meitä ja minusta tuntuu kivalta tuntea heidän kätensä ihollani.
LA: Odotatko innolla pääsyä mereen?
LG: Tiedän, mitä ulkopuolella on, en ole unohtanut. Tulen tutkimaan jokaisen nurkan ja kolosen ja käännän ympäri jokaisen ravun ja simpukan ja merilevän ja tahdon nähdä meduusoja jälleen. Siellä on myös veneitä, voin tuntea niiden äänen vedessä. Linnut tulevat katsomaan mitä on meneillään ja voin koskettaa heitä jos olen aivan hiljaa ja varovainen. Vesi sekoittuu taivaaseen ja se töyttää suuni. Näen tähtiä ja vilkkuvia valoja öisin, jotka menevät veden alle. Kuulen joitakin omituisia asioita, mutta voin silti nukkua. Me siirrymme hitaasti yhä pidemmälle ja pidemmälle!
LA: Aiotko metsästää kalaa?
LG: En ole varma miten se tehdään. Yleensä kalat laitetaan suuhuni, mutta rakastan jahtaamista ja asioiden kääntämistä ympäri. HYMY= KALA. Minä hymyilen PALJON.
LA: Miltä tuntui olla akvaariossa?
LG: Se oli tulvillaan meteliä ja liikettä ja työskentelimme tosi kovasti. Musiikki ja ihmiset metelöivät ja taputtivat. Nyt on hiljaisempaa. Voin kuulla linnut ja aallot. Tankissa oli myrskyisää ihmisten äänten ja liikkeiden kanssa, mutta tiedän, että täällä tapahtuu oikeita yrskyjä. Muistan ne entuudestaan. Kun olin äitini kanssa ja vesi jatkui loputtomiin ja me sen mukana jatkoimme loputtomiin ja oli tähtiä ja paikkoja, joihin mennä. Kun olimme meressä kykenimme tuntemaan kaiken mitä ympärillämme oikein tapahtui — kaiken koko laajassa valtameressä. Voimme nähdä koko kehollamme. Little White ja minä tutkimme kaikkea jälleen.
LA: Olisiko sinulla jotakin sanottavaa meille elämästäsi?
LG: Olen puoliksi ihminen nyt. Kiitos, kun olette antanet minun kokea ihmiset, karvaiset jutut, kuivat jutut, kirkkaat ja kiltävät jutut, jutut teidän maailmastanne. Kiitos kun annatte minulle mahdollisuuden kokea villeyden jälleen ja kokea myös muut villit olennot. Tulen viisaammaksi ja voin kertoa muille veden olennoille millaisia ihmiset ovat ja millainen heidän maailmansa on. Voin levittää sanaa siitä, miten ihmiset pitävät huolta ja rakastavat ja ovat intohimoisia. Olen ihmisvalas ja olen maailmojen välissä. On hyvä uida, eikä enää pysähtyä. Tunnen itseni vahvaksi. Tunnen olevani valmis lähtemään.


Little White ei ole niin itsevarma kuin Little Grey, hän on ujompi, vetäytyy kuoreensa enemmän, ennen kuin hän tutustuu sinuun. Hän on rauhallinen, hauras, herkempi, hän on kärsinyt erosta äidistään ja tunnen hänessä olevan surun. Hän on usein toisena jonossa. Hän on hyvin tarkkaavainen ja kiinnostunut yksityiskohdista, mitä hänen ympärillään tapahtuu. Hänen kehonsa tuntuu merkatummalta ja hänellä on lovi pyrstössään. Hän n terve. Aistin, että hän väsyy helpommin. Hän tuntee olonsa turvallisemmaksi hoitoaltaassa. Hän on enempi huolissaan ulkomaailman ’vaaroista’ kuin Little Grey.


LA: Hei Little White, kuinka voit tänään?
LW: Voin hyvin. Täällä on mukavaa. Kun minua ahdistaa, tunnen meren ympärilläni ja se minut jälleen rauhalliseksi, se pitää minut suojissaan. Ihmiset tutkailevat minua tarkasti silmiin ja he silittelevät minua ja se on myös mukavaa. On lintu, joka tulee aamuisin ja olen ystävystynyt sen kanssa, vaikkakaan hän ei ole aivan varma meistä. Joka aamu odottelemme samassa paikassa ystäviämme tulemaan moikkaamaan meitä. He kuuntelevat sydämiämme paljon ja näyttävät, että he rakastavat meitä, mutta he ovat myös huolissaan meistä. Voin kuulla heidän sydämensä. En tahdo heidän lähtevän.
LA: Entä Little Grey?
LW: Little Grey auttaa ja suojelee minua kun olen epävarma, enkä pärjää. Olemme auttaneet toisiamme kovien aikojen ylitse. Useimmat päivät ovat kuitenkin ihan okei. Olen vanhempi nyt. Meillä on toisemme ja se pitää asiat kunnossa. Hän kertoo minulle kun on aika tehdä asioita. Välillämme on side, eikä sitä voi koskaan rikkoa. Tutkimme asioita yhdessä. ’Puhun’ Little Greylle omalla kielellämme, hän vitsailee joskus ja puhumme ulkomaailmasta ja jaamme muistoja siitä, millaista oli ollessamme nuoria.
LA: Kerro minulle paikasta, jossa olitte aikaisemmin.
LW: Siellä oli korkea muovinen astia, jossa oli kalaa, myös pussillinen leluja. Ihmisillä oli saappaat jalassa. Näin paljon saappaita. Meillä oli pelejä, joilla leikkiä. Oli kirkkaita, metallisia juttuja, jotka roikkuivat killuivat vedessä ja oranssisia kellukkeita, jotka oli kiinnitetty yhteen ja niitä voi työnnellä ympäriinsä. Ihmiset tankissa olivat nuorempia kuin täällä nyt, he olivat hauskoja ja leikkivät kanssamme, jotkut heistä olivat rakastuneita toisiinsa, jotkut eivät olleet niin varmoja toisistaan. Kaiku kimpoili pitkin tankkia omituisesti ylös ja alas, aivan kuin ne olisivat kimmonneet jäähyllyiltä. Täällä kaiku ei kimpoile. Ihmisten energia on ’vanhempi’ täällä. He puhuvat enempi keskenään. Meillä on edelleenkin pelejä joita pelata ja tehtäviä joita ratkoa; laatikoita, joiden sisään on piilotettu asioita. He haluavat meidän oppivan ja tutkivan itseksemme nyt. He ovat ylpeitä meistä.
LA: Muistatko meren?
LW: En tiennyt mitä tapahtuu kun meidät siirrettiin pois ja olin hyvin peloissani. Halusin äitini. En ollut varma miksi minut siirrettiin, en ollut varma miksi ihmiset tekivät mitä he tekivät meille. Joskus yritän miettiä syitä, mutten tiedä siihen vastausta. Jokaisen pitää olla rauhallisessa paikassa lähellä oikeaa vettä. Oikea vesi parantaa. Valtameri on äitimme ja kotimme. Me emme voi koskaan unohtaa, mistä olemme kotoisin. Valtameri on sisälläni ja en ole koskaan unohtanut sitä. Jopa kaikkien näiden vuosien jälkeen, se yhä ui sisälläni.


Sitten Little White kääntää keskusten kanssani pois sanoista kohti tunteita; hän on hieman väsynyt juuri nyt. Hän rakastaa naisenergiaa ja tuntee vetoa naispuolisiin ihmisiin. Hän tuntee itsensä katkeransuloiseksi sen suhteen, mitä on meneillään ja hän ajattelee menneisyyttä paljon. Hän tuntee että hän vanhenee, että hän vietti suuren osan elämästään tankissa. Hän on melko onnellinen seuratessaan Little Greytä ja saattaa riehaantua hänen kanssaan heidän leikkiessään turvallisessa ympäristössä. Hän tuntee kylmän paremmin kuin Little Grey. Tunnen kärsimättömyyden tuntemuksia, hän tietää, että jotakin on tulossa ja että päivät ovat johtamassa johonkin tapahtumaan, hän on hyvin herkkä ja älykäs, muttei voi täysin käsittää mitä on tapahtumassa.


Vietän vielä hetken jutellen molempien kanssa siitä, mitä on tapahtumassa. He ymmärtävät ja he ovat innoissaan. Luulen, että he ovat saaneet parhaat asiat molemmista maailmoista, sillä he rakastavat ihmisiä; siltikin he haluavat ulos merenlahdelle ja vapauteen enemmän kuin koskaan aikaisemmin.


Kiitos paljon, Little Grey ja Little White, kun kerroitte jotakin elämästänne tässä mullistusten vaiheessa elämäänne. Toivon teille kaikkea hyvää uudessa kodissanne ja palaan takaisin luoksenne kun olette turvallisesti vapaana lahdella!

This entry was posted in: EK-blogi
Tagged with:

Kirjoittanut

Knowledge is power but the truth comes from the animals.